Metsiemme nuoret toivot
Erilaiset mittaustyöt kuuluvat olennaisena osana kenttäkurssiin. Osmo Suominen (oikealla) neuvoo Teemu Anttilalle (vas.), Kalle Greisille ja Sanja Kontiolle, miltä puun korkeuksilta katkonta tulee suorittaa. Takana metsurin asussa Paavo Lyytikäinen ja sinisessä asussa aseman johtaja Antti Uotila. Rami Marjamäki Kuva: Viestilehtien arkistoJUUPAJOKI (MT)
Vesisade on juuri lakannut, kun Laura Nikinmaa, 21, Kalle Greis, 21, ja Timo Mäkelä, 22, kurvaavat polkupyörillään Hyytiälän metsäaseman pihaan.
”Työt tehdään – satoi tai paistoi”, vakuuttavat nuoret palatessaan metsän mittausharjoituksesta.
Laura, Kalle ja Timo sekä 49 muuta metsäylioppilasta opiskelevat parhaillaan Hyytiälän metsäaseman perinteisellä kesäkurssilla.
”Minusta täällä on sikakivaa. Jos haluaa valmistua metsänhoitajaksi, ensimmäisenä kesänä joutuu uhraamaan aikaansa sen yhdeksän viikkoa. Taloudellisesti se tarkoittaa, että ensi talvena on tiukempaa. Mutta minusta tämä on sen arvoista”, Kalle vakuuttaa.
Kesän jälkeen jokainen näistä tulevaisuuden metsäammattilaisista tietää, mitä tarkoitetaan esimerkiksi taimikon perkauksella ja ensiharvennushakkuulla.
”Vaikka itse ei työelämässä joutuisi käytännön metsänhoidon kanssa tekemisiin, täältä hankitaan ammatille kuitenkin perusta. Kyllähän se on vaikea olla metsäalan asiantuntija, jos ei itse osaa töitä käytännössä”, pohtii Timo.
”Monelle tämä kesä on se hetki, kun viimeistään selviää, onko tämä ala se oma juttu”, lisää Kalle.
Espoolainen Kalle Greis tunnustaa nauttivansa kesästä täysin siemauksin, vaikka suurin osa asioista on hänelle aivan uusia.
”Minulla ei ole koskaan ollut mitään unelma-ammattia. Kun kaverit hakivat opiskelemaan kauppakorkeakouluun ja oikeustieteelliseen, minä halusin jotain käytännönläheisempää. Tämä kesä on todella selvittänyt päätäni, ja huomaan olevani aivan oikeassa paikassa.”
Myös vilppulalainen Timo Mäkelä tunnustaa löytäneensä vihdoin varmuuden tulevaisuudelleen. Maatilalla syntynyt ja kasvanut nuorimies ehti armeijan jälkeen käydä rauhanturvaajana Afganistanissa.
”Metsä on minulle tuttu ja turvallinen paikka. Joskus kuvittelin, etten haluaisi tehdä töitä metsän kanssa, mutta täällä sitä vaan ollaan ja nyt tuntuu hyvältä.”
Kokemuksena seitsemän tai yhdeksän viikon harjoittelu perusasioiden äärellä on ainutlaatuinen. Porukka hitsautuu väistämättä yhteen, kun saman vuosikurssin väki paitsi opiskelee ja tekee harjoitustöitä yhdessä myös asuu kesän ajan saman katon alla.
”Täällä verkostoidutaan valmiiksi. Joku kurssikaveri tulee takuulla vastaan tulevaisuudessa työelämässä”, uskoo Laura.
Kesäkurssin porukasta muodostuu yleensä niin tiivis, että yhteisö jää elämään jatkossakin.
”Omat vanhempani ovat opiskelleet aikoinaan täällä. Heillä on ollut säännöllisin väliajoin tapaamisia, ja ilmeisesti ihmissuhteista on ollut myöhemmin paljon hyötyä”, Laura tietää.
”Täällä syntyneet ystävyyssuhteet kestävät läpi elämän. Ja tiedän jo, että kun menen viikonloppuna käymään kotona, vanhempiani kiinnostaa kovasti keskustella Hyytiälästä.”
Kallea sen sijaan ei haittaa, vaikka kaveripiiri kotipuolessa ei ihan ymmärrä nuoren miehen tulevaisuudensuunnitelmia.
”Siellä ne kaupungissa naureskelevat, että Kalle se jossain Juupajoella syöttää itseään hyttysille. Tämän kokemuksen hienouden ymmärtää vasta paikan päällä.”
Mikä minusta tulee isona? Se on se suuri kysymys, joka pyörii Hyytiälässä jatkuvasti nuorten mielessä. Joillain on asiasta jo selkeä kuva, kuten vihtiläisellä Nikinmaan Lauralla:
”Minusta tulee metsäntutkija. Näen sen tien itselleni selkeästi viitoitettuna ehkä osaltaan siksi, että isäni on professorina Viikissä ja perheessäni tutkijan työ on kaikille tuttua.”
”Tutkijan palkka ei tosin kummoinen ole, ja apurahoista joutuu tappelemaan. Mutta mieluummin teen itselleni merkityksellistä työtä köyhänä kuin jotain, mistä en tykkää rikkaana.”
Kaikilla tulevaisuuden työpaikka ei ihan vielä siinnä varmana silmissä.
”Nyt pitäisi päättää isosta asiasta, kun syksyyn mennessä valitaan lopullinen opintosuunta. Tällä hetkellä moni asia kiinnostaa. Näen itseni jossain metsäteollisuuden palveluksessa”, pohtii Kalle.
Myös Timo uskoo päätyvänsä metsäteollisuuden puolelle töihin.
”Tutkijan hommaan minusta ei ole. Luultavasti jotain metsävarojen käyttöön ja suunnitteluun liittyvää.”
Ulkomailla työskentelyä kolmikko ei pidä mahdottomana ajatuksena, mutta suurta hinkua maailmanvalloitukseen heistä ei pursua.
”En sulje sitä mahdollisuutta pois, mutta ensisijaisesti toivoisin työllistyväni Suomeen. Aika moni tässä opiskelijaporukassa on metsänomistajia itsekin ja juuret pitävät tiukassa otteessaan täällä Suomessa.”
STINA HAASO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
