Maatalous jäieurokriisin alle

EU:n komissio suunnittelee, että unionin yhteisen maatalouspolitiikan (cap) uudistamista lykätään vuodella. Nykyisen seitsemänvuotisen sopimuskauden olisi alkuperäisen aikataulun

mukaan pitänyt päättyä kuluvan vuoden lopussa.

Maatalousuudistuksen lykkääntyminen oli odotettavissa, koska EU:ssa ei olla päästy sopuun seuraavan ohjelmakauden, vuosien 2014–2020, budjettikehyksestä. Maatalous- ja aluetukien osuus EU:n budjetista on niin suuri, että niistä on vaikea päättää ennen kuin kokonaisuus on selvillä.

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoo tämän päivän Maaseudun Tulevaisuudessa, että Suomen maatalous- ja aluetuille on tulevissa rahoituskehysneuvotteluissa ymmärrystä. Katainen kuitenkin muistuttaa, että tuleva budjetin sisältö on auki, kunnes kaikki asiat on sovittu. Seuraavan kerran budjettineuvotteluja käydään helmikuun alussa.

Budjettipäätösten lykkääntyminen johtuu suurelta osin talouskriisistä. EU:n nettomaksajat eivät halua lisätä osuuttaan yhteiseen budjettiin samaan aikaan kun kansallisia budjetteja leikataan. Pääministeri Kataisen mukaan neuvottelujen vaikein asia ovat eri maille myönnettyjen jäsenmaksualennusten tulevaisuus.

Komissio on luvannut kertoa lähiaikoina esityksensä siitä, miten maatalous- ja maaseuturahoitus hoidetaan siirtymäkauden aikana. Maatalousneuvos Kari Valonen maa- ja metsätalousministeriöstä ennakoi, että nykyiset tuet jatkuvat ennallaan vielä ensi vuoden ajan.

(MT 16.1.)

Käytännössä tukien jatkumisen luulisi

merkitsevän automaattisesti myös Etelä-

Suomen kansallisen 141-tuen eli niin sanottujen

vakavien vaikeuksien tuen maksamisen jatkumista ensi vuonna ennallaan. Niistä pitää kuitenkin neuvotella erikseen komission kanssa. Valosen mukaan komission on kuitenkin vaikea kiistää, etteikö Etelä-Suomessa olisi edelleen vakavia vaikeuksia.

Maatalousuudistuksen lykkääntyminen on osoitus siitä, miten vaikeaa päätösten tekeminen

EU:ssa on. Talouskriisin lisäksi edelliseen maatalouspolitiikan uudistukseen verrattuna vaikeutta lisää se, että jäsenmaiden määrä on kasvanut. Oman lisänsä tuo myös se, että Euroopan parlamentin rooli päätösten teossa on vahvistunut.

Maatalouspolitiikan uudistamisen siirtyminen vuodella ei pitäisi olla suuri ongelma, jos lisäaika käytetään tehokkaasti hyväksi. Siirtymäaika antaa lisäaikaa myös kansallisista tuista käytäviin neuvotteluihin. Cap-uudistusten siirtyminen loppuvuoteen olisi aiheuttanut kovan kiireen kotimaisten päätösten tekemiselle.

Aikalisä antaa päättäjille mahdollisuuden valmistella tulevaa ohjelmakautta perusteellisemmin. Toisaalta EU:n päätöksenteolle on tyypillistä se, että päätöksiä syntyy vasta aivan viime tipassa huolimatta siitä, kuinka kauan päätettävää asiaa olisi valmisteltu.

Suomalaisten tuottajien kannalta päätösten siirtymisellä ei pitäisi olla suurta merkitystä nykyisen verrattuna, jos kaikki jatkuu EU-

tukien osalta vielä vuoden ennallaan. Ainakaan uusiin leikkauksiin ei nyt ole varaa.

Puoliväliriiheen valmistautuvan hallituksen pitää muistaa, etteivät Suomen asemaa tulevissa EU:n maatalousneuvotteluissa paranna omat kansalliset maatalousbudjettileikkaukset. Tämän vuoden budjetissa maa- ja metsätaloudelta leikattiin 55 miljoonaa euroa, josta 33 miljoonaa euroa oli kansallista tukea.

Maatalousuudistuksen lykkääntyminen edellyttää joustoa myös hallinnolta. Jatkoaika pitää hoitaa niin, ettei viljelijöiden tarvitse ryhtyä normaalia suurempaan paperisotaan.

Avaa artikkelin PDF