Suomi tuntuu toiselta kodilta
Juha Tolosesta tuli Lapin lomalla innokas kalamies. Verkkokalastus kiinnostaa myös nelivuotiasta Aria. JUHA TOLOSEN KOTIALBUMI Kuva: Viestilehtien arkistoAustraliassa syntynyt Juha Tolonen puhuu yllättävän hyvää suomea. Kielitaidosta on paljon iloa, sillä seurustelu Suomen tätien, setien ja kymmenien serkkujen kanssa sujuu kodikkaissa tunnelmissa.
Kotikaupungissa Perthissä ei suomen kieltä juuri kuule. Vanhemmat puhuvat sekaisin englantia ja 1960-luvun alun Kalajoen murretta.
Vanhemmat muuttivat nuorena parina Kalajoen Tyngän kylästä Australiaan. Perheenisä oli sitä ennen jo tehnyt useita vuosia töitä kaivoksilla kuulussa Mount Isan kaivoskaupungissa.
”Kaivoskaupungissa oli paljon suomalaisia, ja heillä oli hyvä maine. Jos vain oli Suomen kansalainen, pääsi heti kaivokseen töihin.”
Myöhemmin Tolosen isä perusti oman rakennusfirman, jossa hän työskenteli eläkkeelle jäämiseen asti.
Juha Tolonen on juuri viettänyt perheensä kanssa pitkän loman Suomessa. Mahdollisuus kuukausien oleskeluun järjestyi, kun puoliso Kate de Bruin jäi museokuraattorin työstään äitiyslomalle.
”Löysimme rauhallisen matkailutilan Jerisjärven rannalta Kittilästä. Saimme verkoilla muikkua ja siikaa niin paljon, että pakastin oli koko ajan täynnä”, Tolonen ihastelee.
Maisemakuvaaja tallensi päivä kerrallaan filmille Lapin syksyn hidasta vaihtumista talveksi. ”Jokainen päivä oli erilainen, kun syksy oli märkä ja tavallista lämpimämpi.”
Tolonen ihastelee Suomen pehmeää valoa, joka helpottaa kuvaamista. Kuvaajan seuraava näyttely on maaliskuussa Länsi-Australian pääkaupungissa Perthissa.
Maisemakuvaajan töitä on nähty myös kansainvälisissä näyttelyissä, viimeksi Kiinassa ja Japanissa.
Tolonen hankki Suomen kansalaisuuden heti, kun kansalaisuuslaki sen salli vuonna 2003. ”Tällä reissulla lapsetkin ovat saaneet Suomen kansalaisuuden”, ylpeä isä kertoo.
Perheen nuorin kaksoiskansalainen on Maija Tolonen, 10 kuukautta. Isoveli Ari on täyttänyt neljä vuotta.
Suomen kansalaisuus helpottaa Tolosen mukaan matkustelua EU-maissa. Mielessä on väikkynyt myös mahdollisuus muuttaa joskus Suomeen.
”Olemme puhuneetkin Suomeen muutosta, mutta vaimolla on hyvä työpaikka, siitä on vaikea luopua.”
Tolonen kokee omaavansa vankat juuret kahdessa maassa. ”Suomi tuntuu kodilta, kun suku on Suomesta. Täällä voisin toteuttaa omaa verenperintöäni.”
Tolosen on helppo nimetä Suomesta ainakin yksi vetovoimatekijä ja se on ilmasto. ”Varsinkaan Kate ei tykkää Australian kuumuudesta. Kesällä on yli 30 ja toisinaan yli 40 astetta.”
Sama hiljaisuus yhdistää Lappia ja Australian maaseutua. ”Kummassakaan paikassa ei kulkija välttämättä näe ketään.”
Kielteisiä kokemuksia jäi tällä reissulla mieleen vain oleskelulupien hakuun liittyvästä byrokratiasta.
”Vaikka olen itse Suomen kansalainen, oleskelulupien saanti perheelle oli hankalaa. Asiakaspalvelu toimi tosi huonosti.”
Tolonen opettaa maisemakuvausta yliopisto-opiskelijoille. Yhdessä Rod Giblettin kanssa kirjoitettu, maaliskuussa ilmestyvä teos Valokuvaus ja maisema käsittelee USA:n ja Australian uudisasukasyhteisöjä.
Tohtorin väitöskirjassaan Tolonen ei suinkaan keskittynyt perinteisen kauniisiin maisemiin. Hän halusi kääntää katsettamme hieman suopeammaksi tehdasraunioita ja muita hylättyjä rakennuksia kohtaan.
”Rauniot voi nähdä modernin aikamme muistomerkkeinä. Kaapelitehdas Helsingissä on hyvä esimerkki siitä, miten rakennukset on otettu taiteen käyttöön, mutta vaihtoehtoja voi löytää paljon enemmänkin.”
Kaikkea ränsistynyttä ei Tolosen mielestä pitäisi piilottaa. Esimerkiksi Ruhrin alueen suljettuja tehtaita ruostuu pikkuhiljaa niitä ympäröivissä puistoissa. Berliini ei näytä olevan koskaan valmis.
Tehdasraunioita syntyy myös Australiaan, mutta kaivoksia pyöritetään nykyään kuumeisesti tyydyttämään Aasian kysyntää.
Kaupungit siistivät Tolosen mielestä kasvojaan turhankin äkkiä ja vimmaisesti. ”On paljon helpompi säästää Rooman raunioita, kun ne kertovat niin kaukaisesta ajasta.”
TARJA HALLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
