Ahnas ebolaepidemia on uudenlainen opetus koko maailmalle
”Potilaat pelkäsivät hakeutua hoitoon, mutta hoitajiakaan ei löytynyt, koska he pelkäsivät sairastumista”, kuvaa Tiina Saarikoski ebolan aiheuttamaa pelon ilmapiiriä, joka vallitsi epidemian alussa keväällä Sierra Leonessa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoJo liki 5 000 uhria vaatinut verenvuototauti ebola on epidemia, jota on vakavuutensa vuoksi vaikea verrata mihinkään viime vuosikymmenien tautiepidemioihin. Se täyttää monet humanitaarisen kriisin tunnusmerkit, mutta sen pysäyttäminen on taudin vaarallisuuden vuoksi uusi haaste myös viranomaisille ja kansainvälisille avustusjärjestöille.
”Ebolalla on monta eri tasoa. Puhtaasti lääketieteellisesti taudin vakavuus on luonnollisesti yksi”, sanoo ylijohtaja Veli-Mikko Niemi sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Nopea avun saaminen on vaikeaa olosuhteissa, joissa terveydenhoito on pahasti puutteellista ja muukin logistiikka kuten tieverkosto ja lentokentät ovat heikkoja.
”Siksi se on uusi iso haaste myös meille, jotka pyrimme täältä muualta maailmasta auttamaan.”
Myös ulkoministeriön erityisasiantuntija Tiina Jortikka-Laitinen pitää ebolaa aiemmista täysin poikkeavana humanitäärisenä kriisinä.
”Epidemialla on yhtäläisyyksiä moniin kysymyksiin, jotka on mielletty uhkiksi. Mutta nyt joudutaan käytännössä testaamaan, miten kansainvälinen yhteisö tästä selviää.”
Hän viittaa Niemen tavoin kolmen länsiafrikkalaisen valtion haurauteen. Liberia, Sierra Leone ja Guinea kuuluvat Afrikan köyhimpiin ja niiden lähihistoriaan kuuluu muun muassa diktatuureja.
Ebolan selättäminen edellyttää toimintakulttuurin muutosta paitsi tautialueiden ihmisiltä myös avunantajilta. Sairastuneiden seurassa olleet ihmiset pitää saada nopeasti seurantaan. Lisäksi muun muassa asianmukainen hautaaminen ja kansalaisten neuvonta vaatii paljon työtä.
”Tämä kriisi on ollut uusi asia myös meille humanitäärisille järjestöille. Sinne meno vaatii taudin vaarallisuuden vuoksi tarkkaa valmistautumista”, toteaa Suomen Punaisen Ristin neuvonantaja Tiina Saarikoski, joka on työskennellyt ebolaklinikalla Sierra Leonessa.
”Ei riitä vain se, että perustetaan sairastuneiden hoitoon erikoiskeskuksia vaan tarvitaan myös runsaasti tiedottamista.”
Tauti on silti voitettavissa.
Saarikoski kertoo, että yksi ebolaan sairastunut tartuttaa suojaamattomana korkeintaan kaksi ihmistä. Influenssoilla ja koleralla sekä muilla vatsataudeilla leviämiskerroin on moninkertainen. Viimeksi mainittuihin tautiryhmiin kuolee kumpaankin maailmassa vuosittain noin 1,5 miljoonaa ihmistä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Mika Salminen korosti torstaina pidetyssä tiedotustilaisuudessa, että avainasemassa on ebolan leviämisen katkaiseminen tautialueella. Suomi pitäytyy Maailman terveysjärjestön ohjeissa, ettei matkustusrajoituksia tai maahantulotarkastuksia ole tarpeen asettaa.
Sosiaali- ja terveysministeriö ja ulkoministeriö johtavat ebolakriisin seuraamista ja siihen varautumista Suomessa. Riski taudin leviämisestä Suomeen on hyvin pieni, koska suoraa lentoliikennettä tautialueelle ei ole. Lisäksi koko terveydenhoidon ketju on varuillaan ja harjoitellut, miten toimia, jos yksittäinen ebolaepäily Suomessa todettaisiin.
Tilaisuudessa kävi myös selväksi, ettei Euroopassa ei ole silti varaa vetäytyä kuoreen.
”Jos tautialueelle ei mene vapaaehtoisia asiantuntijoita auttamaan, sitä ei saada kuriin”, kuului useasta suusta.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
