Globalisaatio ei ole ainoa vaikeuksien syy
Ministeri Alexander Stubb esiintyi taannoin ykkösaamussa – muttei huolestuneena Suomen vientiteollisuuden hiipumisesta ja yritysten siirtymisestä ulkomaille. Kotimaassa yritykset siirtyvät yhä enemmän ulkomaalaisomistukseen.
Yli kaiken ministerin selittävistä mietteistä olivat globaalit markkinat. Hän selitti ilmiön luonnollisena. Toki nopeutunut tieto- ja lentoliikenne supistavat maapalloa. Syntyi vaikutelma, ettei globalisoituminen olisi hallittavissa. Se kiihdyttää ilmenemistään sekä taloutemme että tuotantomme on sopeuduttava – toisin sanoen taudin ainoa hoitokeino edistäisi sen lisääntymistä.
Aktiivinen raha etsii parempaa tuottoa. Yritykset etsivät omaa kustannustasoamme edullisempaa toimintaympäristöä. Oman teollisuustuotantomme kannattavuus on laskenut ja riskit kasvaneet.
Ainakin toistaiseksi Kiinan kustannustaso, vakaat olot ja valtavat markkinat sekä matalana pidetty rahan arvo houkutellevat sijoittajia siirtämään ja sijoittamaan teollisuuttaan sinne. ”Palkkiona” halvasta työvoimasta yritykset vievät ilmaiseksi uusinta länsimaista teknologiaa. Näiden vaikutuksesta tehokkuus on nostanut tuottavuutta vuosikymmenessä erääksi maapallon suurimmista talouksista.
Vaikka markkinoiden imu ja kasvanut tuottavuus perustuvat pääosin matalaan rahan arvoon, Kiinasta on tullut brändimaa ollen nyt muun muassa maapallon suurin autojen ostaja. Kohoavien kustannustason vuoksi kiinalaiset teettävätkin jo Etelä-Aasian maissa tekstiilituotteita, joita myydään mm. EU-alueella.
Ministeri Stubb näyttäisi hyväksyneen asenteen, että teollisuutemme on globalisoitumisen uhri. Selitellessämme sen negatiivisia vaikutuksia tunnustamme osaamattomuutemme ottaa markkinoista hyöty. Silloin kun olisi pitänyt varmistaa oma kilpailukyky, olemme lisänneet kotimaan kustannustaakkaa. Se aiheuttaa työpaikkojen ja verotulojen menetystä. Olemme rahoittaneet myös raskaaksi paisutettua hallintoa ja laajentaneet veropohjaa tuotannontekijöihin.
Näin tuhoamme itse kilpailukykyämme.
Esimerkiksi dieselpolttoaineveron nosto heikensi kilpailukykyä. Kemijärven sellutehtaan loputtua vero heikensi entisestään itärajan kuitupuun siirtoa Kemiin, jossa pian suljetaan paperikone. Puun käyttöä CHP-energiantuotannossa supistettiin lakiteitse. Viime vuonna voimaan tulleen pankkiveron lisäksi tänä vuonna tulee sähkölle windfall-vero, jolla sen hinta nousee.
Kotimainen hajautettu energiantuotanto lisäisi työllisyyttä, vähentäisi sähkön tuontia, pudottaisi sen hintaa sekä parantaisi teollisuuden kilpailukykyä, metsiemme kasvua ja kauppatasetta. Meiltä puuttuu kokonaistaloudellinen ajattelutapa. Nyt Kainuun ja itärajan puuta jää miljoonia vuosittain käyttämättä.
Metsän väärinkäyttöä on myös jättää se lahoamaan, kun hakkuurästejä on.
Kilpailuasemasta piittaamatta hallitus sälyttää uusia kustannuksia taloudelle taakaksi.
Devalvaation tarjoama takaportti on lukossa, jolloin politiikan ja talouselämän johdon kykyjä koetellaan kilpailukyvyn hoidossa ilman rahapoliittisia elvytyskeinoja.
Keskitymme niiden hyödykkeiden jalostukseen ja tuotantoon, missä kokonaistalous on voitollinen. Ei kohdisteta veroja valmistusketjun aikaisiin tuotannontekijöihin. Verotamme palkkojen ohella valmiin tuotteen jättämää voittoa.
Jos raaka-aineista ei kannata jalostaa mitään, kustannusrakenne on pielessä. Hallitus näkee syyn globalisaatiossa, muttei itsessään.
Pirkko Mattila
kansanedustaja (ps.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
