Lepän salkku EU:n metsäasioissa Tiilikaista kevyempi

Torstainen maatalousministereiden kokous oli tavallista lyhyempi. Jari Leppä saapui saliin lennolta juuri ennen kokouksen alkua. Kokouksessa mukana EU-edustuston maatalousasiantuntija Tapio Kytölä ja edustuston kakkosjohtaja Minna Kivimäki. Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepällä (kesk.) on Brysselissä yksi iso tehtävä ylitse muiden. Se on EU:n maatalous­politiikan seuraavan kauden valmistelu.

"Ruoka pitää nostaa keskiöön ja rakentaa cap sen ympärille. Cap on tärkeä, sillä siihen ei olla tyytyväisiä. Suomen luonnonhaittakorvauksen täytyy säilyä", Leppä kommentoi Brysselissä ensimmäisen EU-ministeri­kokouksen jälkeen.

Seitsemän vuoden kausi alkaa vuonna 2021 ja sen valmistelutyö sekä taustavaikuttaminen käyvät Brysselissä kuumana.

Suomen EU-puheenjohtajuus osuu loppuvuoteen 2019. Suomi todennäköisesti kirjoittaa cap-lakeja, mutta päätösten teko venynee Suomen kauden yli.

Lisäksi tavoitteena on Suomen elintarvikealan tukeminen. Lepän mielestä esimerkiksi Venäjän kanssa pitää säilyttää puheyhteys, jotta Suomi on valmiina kun vientikielto itään loppuu.

"Joskus se loppuu, mutta aika­taulusta en osaa sanoa."

Suomessa Leppä on metsäasioiden vastuuministeri ja metsäpolitiikan ylin päättäjä.

Brysselissä on toisin, sillä iso osa metsäasioista on energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) vastuulla.

Syynä työnjakoon on, ettei EU:lla ole erillistä metsäpolitiikkaa vaan metsiä käsitellään osana jotain muuta politiikkaan. Tällä hetkellä ilmastopolitiikalla on suurin vaikutus metsä­päätöksiin.

Viime vuoden suurimmat metsäasiat EU:ssa olivat komission esitykset maan käytöstä ja sen muutoksista säätävästä lulucf:stä sekä uusiutuvan ener­gian direktiivistä.

Tiilikainen on lulucf:n vastuuministeri, sillä se liittää metsät osaksi EU:n ilmastotavoitteita.

Suomelle lulucf on tärkeä, koska sen laskutavat määräävät metsien hiilinielun koosta.

Uusiutuvan energian direktiivi ottaa kantaa puun kestävyyteen energiana. Silläkin on vankka yhteys ilmastopolitiikkaan ja se on ollut Tiilikaisella työn alla koko vuoden.

Iso osa metsätyötä Brysselissä tänä vuonna on jatkaa näiden esitysten työstämistä. Molemmat ovat parhaillaan Euroopan parlamentin valiokunnissa.

Tiilikainen siis jatkaa EU:ssa työtä, jonka hän aloitti yhdistettynä ympäristö- ja maatalousministerinä.

"Työnjako on hyvä. Tiilikainen on itsestään selvä vastaamaan ilmastopuolesta", Leppä kommentoi.

Myös Leppä joutuu ottamaan kantaa siihen, sillä esimerkiksi lulucf:ää käsitellään myös maatalousministereiden kokouksissa.

Vastuuministerin merkitystä vähentää, että Suomen kanta molempiin paketteihin on jo selvä. Suurien linjavetojen tarvetta metsäasioissa ei EU:sta päin ole vähään aikaan tulossa.

"Hallituksella on yhtenäinen näkemys metsäasioista", Leppä sanoo.

Lähiaikojen työ keskittyykin Suomen viestin paukuttamiseen, ja se on kaikkien ministerien tehtävä.

Ministereiden yhteistyötä helpottanee yhteinen puolue.

Yksi syy työnjaon monimutkaisuuteen on Euroopan komission tapa tehdä esityksiä isoina paketteina, jotka yhdistävät monia eri politiikan aloja.

Esimerkiksi kiertotalous on lähinnä periaate, joka ulottuu energiatehokkuudesta ruokahävikkiin.

Siksi sitä käsittelevät useat ministerit.

Energia lisättiin nyt Tiilikaisen salkkuun, kun Lepästä tuli maatalousministeri. Ruoka­hävikki on Lepän heiniä.