Aluepolitiikan aika sote-palveluissa ohi
”Seuraavassa hallitusohjelmassa pitää katsoa aluehalllintoa ja siinä pitää ottaa huomioon sote-ratkaisut”, kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee sanoo. ”Nyt meillä on kuusi avia ja viisi sote-aluetta, ja yhden avin sisällä neljä sote-aluetta. Eihän se niin voi mennä.” Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto”Toivoisin, että tulevilla sote-alueilla ja tuottamisalueilla keskityttäisiin enemmän tehokkaaseen johtamiseen kuin aluepolitikointiin. Se on iso, iso henkinen muutos”, Sosiaali- ja terveysministeriön
kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee sanoo Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa.
”Uskon vilpittömästi, että tähän maahan on mahdollista rakentaa tehokkaampi ja turvallisempi kokonaisuus, joka takaa aiempaa laajemmin ja yhdenvertaisemmin palveluita myös lähellä. Sairaalle ihmiselle on varmasti hoitopaikan läheisyyttä tärkeämpää, että siellä on osaava henkilöstö ja että sinne pääsee, kun on tarve.”
Sote-lakiluonnoksen mukaan Suomi jaetaan vuodesta 2017 viiteen sote-alueeseen, jotka ovat kuntayhtymiä ja päättävät palveluiden järjestämisestä alueellaan. Mitä isompi kunta, sitä paremmin se saa äänensä kuuluviin.
Käytännössä palvelujen tarjoamisesta asiakkaille vastaavat sote-tuottamisvastuualueet eli kuntien muodostamat kuntayhtymät. Niitä voisi olla Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan enintään 4–5 yhdellä sote-alueella eli koko maassa 20–25.
”Lakiluonnoksen kriteerit viittaavat siihen, että tuottamisvastuualueella pitäisi olla sairaala. Toisaalta siellä mainitaan mahdollisuus kuntayhtymiin ja palveluiden hankkimiseen toiselta kuntayhtymiltä tai ulkoa. Päivystäviä keskussairaaloita ei tarvita tässä maassa kahtakymmentä, 10–15 riittäisi. Ei ole ihme, että päivystysasetus aiheutti sellaisen vastustuksen.”
Päivystäviä sairaaloita on nyt noin 30.
Kuntien henkilöstön pitää siirtyä tuottamisvastuualeelle, Sillanaukee linjaa.
Sillanaukeen mukaan terveysasema voi jatkossakin säilyä lähellä, mutta oman kunnan lautakunta ei päätä siitä.
”Palveluita katsotaan jatkossa kokonaisuutena yli kuntarajojen, eikä ihan pieni väestöpohja riitä tuottamisvastuun saamiseen.”
Sillanaukee lupaa silti, että lähipalveluista huolehditaan.
”Parlamentaarinen ryhmä halusi pitää yllä lähipalveluita. Sekä lain hengessä sekä kansallisessa ohjauksessa tullaan huolehtimaan siitä, että asia on keskeisesti esillä sote-alueiden kanssa tehtävissä sopimuksissa. Henki on, että pitää olla hyvät perusteet keskittää.”
Laissa keskittämisperusteeksi on kuitenkin mainittu myös kustannustehokkuus.
Sillanaukeen mukaan palveluita voi jatkossa olla tarjolla ihmisten lähellä ja kodeissa jopa enemmän kuin nyt. Tähänkin saakka se olisi ollut mahdollista.
”On kuntia, joissa on keskitetty osaajat yhteen paikkaan ja pantu asiakkaat liikkumaan, vaikka samoilla resursseilla olisi voitu tehdä päinvastoinkin.”
Pyörillä ja piuhoja pitkin liikkuvien palveluiden uskotaan jatkossa tavoittavan etenkin syrjäisempien seutujen asukkaita.
Lainoppineet näkevät sote-lakiluonnoksessa perustuslaillisia ongelmia. Ne liittyvät kuntien itsehallintoon ja kunnille sälytettäviin tehtäviin, päätöksenteon etääntymiseen ja kaavamaiseen maksuvelvollisuuteen.
Sillanaukeen mukaan perustuslakiongelmat pyritään ”taklaamaan” ennen kuin laki annetaan eduskunnalle marraskuussa.
”On aika riskialtista koettaa viedä perustuslakivaliokuntaan lakia sellaisena, kuin se nyt on.”
Kysymys on siitä, mitä halutaan korostaa: kunnallista itsehallintoa vai kansalaisten perusoikeuksia?
”Perusoikeuksien saaminen voidaan taata paremmin, jos kävellään vähän kuntien itsehallinnon tiukan tulkinnan yli. Mutta toivon, että perustuslakitulkinnoissa otetaan kolmantena asiana huomioon myös yhteiskunnan voimavarojen rajallisuus.”
Osa kunnista arvioi kustannustensa nousevan merkittävästi nykyisestä.
”Teemme kuntakohtaisia koelaskelmia koko ajan. Yksi vastaantulo on kolmen vuoden siirtymäaika. Tiedämme todelliset kustannusvaikutukset vasta vuonna 2019”, Sillanaukee vastaa.
Peruspalveluministeri Susanna Huovisen (sd.) mielestä maksuperusteita voitaisiin vielä tarkistaa.
Toisaalta valtaosa maksuosuudesta kertyy asukasluvun, sairastavuuden ja ikärakenteen mukaan, ja kunnille korvataan erityisolojen lisäkuluja valtionosuuksissa.
Sillanaukee muistuttaa, että kunta voi vaikuttaa kustannuksiinsa edistämällä kuntalaistensa terveyttä.
Hänen mielestään pienet kunnat hyötyvät, kun jatkossa yksi tapaturma tai huostaanotto ei enää romuta kunnan koko budjettia.
Hallitus sopi budjettiriihessä, että sote-menoille asetetaan katto. Huovinen on ilmoittanut, ettei kannata sellaista, jotta kukaan ei jää hoitamatta rahojen loputtua.
Sillanaukeen mukaan EU edellyttää julkisen talouden menoseurantaa myös kuntatalouden osalta.
”Menokatto koskisi koko maan sote-kuluja ja neuvoteltaisiin sote-alueittain pitäväksi. Tuottaja- ja järjestäjäkuntayhtymällä olisi budjettitavoitteet eikä se voi vain lähettää laskua kuntaan budjetin ylittyessä. Näin voitaisiin hallita paremmin sote-menoja koko maan tasolla.”
Kuntapohjainen järjestelmä lähtee kuntien itsehallinnosta, mutta vaihtoehtojakin on.
”Perustuslaillisesti olisi selkeämpää, jos olisi vain viisi sote-aluetta ja niillä verotusoikeus ja vaaleilla valitut päättäjät. Se olisi iso muutos ja sen kannattaisi koskea laajempaa osaa asioita.”
Sillanaukee niputtaisikin sote-alueiden kanssa yhteen esimerkiksi avit, poliisin, käräjäoikeudet, hätäkeskukset, koulutuksen, sekä työ- ja elinkeinoasiat.
”On aikamoista tuhlausta pieneltä maalta, että jokaisella viranomaisella on erilaiset rajat. Kun nyt sotessa on päästy viiteen, voisiko tämä tarjota aluehallinnon perusrakenteen?”
Isojen ja harvojen hallintoalueiden etuna olisi osaamisen varmistaminen mutta haittana se, että alueiden ääni heikkenisi ja paikallistuntemus ohenisi.
Sote-lakiluonnos on lausuntokierroksella kunnissa 14.10. saakka, joten kunnilla on vielä aikaa miettiä kantojaan.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
