Ylösalaisin

SANA LASKIAISSUNNUNTAIKSI

Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”

Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Mark. 10: 32–45

Laskiaissunnuntain evankeliumissa arvot kääntyvät ylösalaisin. Jeesuksen seuraajat haaveilevat arvostetuista valtaistuimen vieruspaikoista Jerusalemin kuninkaanpalatsissa. Jeesus kuitenkin sanoo: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja.

Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Jeesus opettaa, että palveleminen on palveltavana olemista arvokkaampaa. Hän myös näyttää, mitä palveleva rakkaus on äärimmilleen vietynä. Kun Jeesus korotettiin valtaistuimelle orjantappurakruunu päässään, hänen vieruspaikoilleen ei ollut tungosta. Hänen vierellään oli vain kaksi rikollista, eivätkä hekään olleet siellä vapaaehtoisesti.

Laskiaissunnuntain evankeliumi laittaa meidät miettimään omia arvojamme. Pitäisikö meidänkin kääntää arvomme ylösalaisin?

Syntiinlankeemuksen seurauksena elämme ikään kuin karnevaalimaailmassa, jossa narria kohdellaan kuin kuningasta ja kuningasta kuin narria. Sielunvihollinen narraa meitä olemaan yhä nopeampia, pyrkimään yhä korkeammalle, haalimaan yhä enemmän. Kuningasten kuningas kehottaa meitä pysähtymään lähimmäisen luokse, polvistumaan alas, luopumaan omastamme. Kumpaa kunnioitamme ja tottelemme?

Laskiaisen aiheena on Jumalan rakkauden uhritie. Rakkaudesta meitä kohtaan kuningasten kuningas suostuu narrin rooliin karnevaalimaailmassamme. Hän suostuu pilkattavaksi, ruoskittavaksi, ristiinnaulittavaksi.

Samalla hän täyttää Jesajan kirjan ennustuksen Herran kärsivästä palvelijasta: ”Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme… Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalle me olemme parantuneet.”

Tällä tavalla rakastava Jumala laittaa kaiken nurinpäin mutta samalla oikeinpäin.

Avaa artikkelin PDF