Brysselin kaupassa

Lähikauppani on Carrefour Market lähellä Brysselin EU-rakennuksia.

Carrefour on maailman toiseksi suurin kauppaketju. Koostaan huolimatta sillä ei mene kovin hyvin. Ranskalaiskonsernin liikevoitto on viime vuosina ollut Keskoon ja S-ryhmään verrattuna vain kaksinkertainen, vaikka myynti on kahdeksankertainen.

Kauppa vastaa kooltaan K-markettia tai vähän isompaa Salea. Tilaa on vähän, mutta tavaraa paljon. Hintataso on aika lähellä samankokoista suomalaiskauppaa.

Yksi poikkeus kuitenkin löytyy. Liha on halpaa. Ja mitä parempaa, sen halvempaa. Esimerkiksi naudan sisäfile pyörii 15 ja 20 euron kilohinnassa. Sikäli kun muistan, Suomessa vastaava herkku on ainakin puolta kalliimpaa.

Belgia on tunnettu tehotuotannostaan ja naudanlihan tuottajahinta on aavistuksen Suomea matalampi. Ei kuitenkaan niin paljon, että se selittäisi valtavan hintaeron kaupan tiskillä.

Yksi selitys löytyy kun silmäilee lihatiskiä tarkemmin.

On vasikanaivoja, possun kieltä, maksaa, munuaisia, sorkkia, sydäntä, luullista, luutonta, paistia, pihviä.

Suomessa suuri osa ruhonosista päätyy samaan jauhelihamyllyyn. Sisäelimet taas menevät teollisuuden prosesseihin ja minkkien rehuksi.

Mitä isompi osa eläimestä myydään jauhelihana tai muuna mössönä, sitä korkeampaa hintaa täytyy arvo-osilla pitää. Kun pihvi on kallista, sitä syövät vain varakkaat, mikä taas kannustaa nostamaan hintaa entisestään.

Vaikka asiakaskuntaan kuuluu paljon hyvätuloisia EU-virkamiehiä, ei tämä lähimarket ole mikään Stockmannin Herkku. Kunnon lihatiskiä tai palvelua ei ole. Ahtaassa kylmä-altaassa kaikki on pakattu muovikelmuun.

Tarjonta on kuitenkin huikaisevaa. Sisäelinten lisäksi löytyy kokonaista kania, lampaan eri osia, ankkaa, villisikaa ja monenlaista riistaa. On vasikkaa, hevosta ja erilaisia pihvirotuja. Löytyy luomua ja tavallista.

Euroopan ytimessä suositaan eurooppalaista. Belgialaislihan lisäksi on ranskalaista, saksalaista ja irlantilaista. Joissakin tuotteissa alkuperämaaksi on nimetty Euroopan unioni.

Sen sijaan hieman yllättävä havainto on, että valtavaan lihavalikoimaan ei kuulu yhtään ainutta eteläamerikkalaista tuotetta.

Myös kotoisiin hunaja- ja persikkaesansseihin mieltyneille valikoima tuottaa pettymyksen. Kylmäaltaassa ei ole lainkaan valmiiksi marinoitua lihaa.

Lenkkimakkaran ystävillekään ei juuri ole vaihtoehtoja. Erikoisen näköiset makkarat sisältävät suomalaiseen makuun aivan liikaa lihaa ja monet niistä jopa vaativat kypsentämistä ennen syömistä.

Jos lihatiskillä tulee takkiin, niin maitohyllyllä suomalainen voittaa.

Iskukuumennettu muovipullomaito säilyy lämpimässä pitkälle ensi vuoteen, mutta juotavaksi sitä ei ainakaan ole tarkoitettu. Luxemburgilainen tuoremaito on ihan ok, mutta senkin säilyvyyttä on mikrosuodatuksella pidennetty kahteen viikkoon. Mieluummin joisin maitoni tuoreena.

Jogurttiosastolla on samat Danonen purkit kuin Suomessa. Benecoliakin löytyy. Valion tuotekehittely vetää kuitenkin pidemmän korren ainakin kevyttuotteiden osalta.

Juustoissa on tarjontaa, mutta myös erittäin paljon rasvaa. Koti-ikävää voi lievittää Valion laktoosittomilla juustoilla, joita meijerin entinen Belgian tytäryhtiö edelleen myy.

Kananmunahyllyllä tulee Suomea ikävä. Ei salmonellan saaminen täälläkään todennäköistä ole, mutta ei kolmen minuutin muna silti houkuta.

Keskieurooppalaiseen tapaan viinien paikka on maitokaupassa. Laajan viinivalikoiman lisäksi tarjolla on hyllymetreittäin belgialaisia oluita. Hämmentävältä tuntuu väkevien kaupittelu erilaisilla tarjouksilla.

Kassalla pistää silmään, että suuresta tarjonnasta huolimatta vain harva asiakas ostaa alkoholia. Tyypillinen ostos on yksittäinen viinipullo. Kaukana on suomalaiskaupoista tuttu katkeamaton mäyräkoirien kilinä.

Jonottaessa on aikaa tutkia muiden ostoksia. Nuori mies ostaa keskellä viikkoa ison lampaan paistin. Suoraan työmaalta tullut raksaduunari aikoo paistaa itselleen kunnon härän pihvin.

Mielessä herää kysymys, mitä nämä ihmiset ostaisivat, jos oltaisiin Suomessa?

niklas.holmberg@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF