Tienvarren outo seurue kiinnittää katseet Karviassa
Karvia (MT)
Ohikulkijan jalka tapailee jarrupoljinta useampaankin otteeseen pohjoissatakuntalaisessa Kantin kylässä.
Ensin huomio kiinnittyy kymmenpäiseen väkijoukkoon kyläkoulun vieressä sijaitsevalla pellolla. Mitä kummaa porukkaa touhuaa pellolla aamuvarhaisella? Aika paikallaan ne pysyvät. Liian paikallaan: nehän ovat ihmisen kokoisia nukkeja.
Karvialaiset jymäyttävät autoilijaa vielä toisenkin kerran. Pienen matkan päässä koululta tien varrella seisoo liftari käsi ojossa, jalat tanakassa haara-asennossa. Taas jalka jarrulle, tarkempi tarkastelu – jaaha, samaa väkeä kuin pellolla – ja lisää kaasua.
Tienvarren hiljaisen seurueen salaisuus selviää, kun puhelimen päähän löytyy Karvian matkailu ry:n puheenjohtaja Kaija Kangas.
”Se on meidän ite-taideprojektimme”, hän selittää.
”Karvia on kulttuuripaikkakunta. Meillä pitäisi olla patsaita, mutta siihen meillä ei ole varaa. Saimme houkuteltua Ämmälän kylästä emäntä Irja Leppäsen tekemään ite-taidetta. Hän oli tehnyt aiemmin pääsiäiskokolle noitia.”
Karvialaista elämänmenoa esittelevä väki ilmestyi keväällä kyläkoulun viereiselle pellolle jo viidettä kertaa.
Liftari ei kuitenkaan ole samaa porukkaa, Kangas sanoo.
”Kun olimme kahtena kesänä pystyttäneet Irjan taideteokset, kuntalaiset rohkaistuivat ja alkoivat laittaa tien varsille omia patsaitaan. Niitä löytyy nyt yksittäin aina Jalasjärven rajalle asti.”
Ite-taiteesta on tullut karvialaisille paljon myönteistä palautetta. Kantin kyläkoulun viereen asettunut seurue elää samanlaista vuodenkiertoa kuin muuttolinnut: se saapuu ennen ylioppilasjuhlia ja häipyy syyskuun alussa talven viettoon.
Kangasta ilahduttaa se, ettei tienvarren katseenkerääjille ole tehty ilkivaltaa.
”Vain yhtenä vuonna, kun meillä oli teemana heinäntekijät, heinäkasan päällä loikoilleelle laiskalle miehelle oli viikonlopun aikana asetettu varovasti oluttölkki käteen ja pari kolme tölkkiä viereen.”
Hanna Lensu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
