Taiten tehty apukinos tarjoaa turvallisen alun kuutin elämälle
Norpat saattavat pesiä samoilla paikoilla jopa 30 vuotta yhteen putkeen.
Apukinokset pelastavat vuosittain kymmenien kuuttien hengen. Itse niitä ei kuitenkaan pidä lähteä kolaamaan. Kuva: Miina Auttila / Metsähallitus, Miina AuttilaSuomen uhanalaisimpiin eläimiin kuuluvalla saimaannorpalla on käynnissä vuoden tärkein aika: poikaset ovat syntyneet ja käsillä ovat pesinnän kriittiset hetket.
Norppa tekee pesänsä tuulen myötä kertyviin lumikinoksiin kaivertamalla niiden sisään suojaisan paikan.
Aina tällaisia kinoksia ei pääse sääolosuhteiden takia syntymään. Tänäkin talvena monen norpan tulevaisuus on turvattu apukinoksia kolaamalla.
Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä on työskennellyt saimaannorpan suojelun parissa eri tehtävissä jo 40 vuoden ajan. Metsähallituksella hän aloitti työt vuonna 1995.
”Tuolloin saimaannorppa siirrettiin riistalajista luonnonsuojelulain puolelle. Ministeriö komensi Metsähallituksen seuraamaan norpan kannan tilaa, ja olen siitä asti ollut tekemässä tätä päätoimisesti.”
1980-luvun alkupuolella norppakannan kooksi arvioitiin 140 yksilöä.
”Viimeisimmän arvion mukaan saimaannorppia on 420–430. Viimeisen 40 vuoden aikana on siis tapahtunut positiivista kehitystä.”
Norppakannan koko on saatu nousuun kalastusrajoitusten ja muiden suojelutoimenpiteiden avulla. Yksi tärkeimmistä on norpan pesimisolosuhteiden turvaaminen apukinosten avulla.
Saimaannorpat ovat Sipilän mukaan aikuistuessaan hyvin pesäpaikkauskollisia.
”Tämä johtuu ilmeisesti kinostumisesta. Parhaat kinokset syntyvät vuosi vuoden jälkeen samoihin paikkoihin.”
Jo 80-luvulla tehtyjen kokeiden perusteella saimaannorppa valitsee pesäpaikkansa jään tummuuden perusteella. Norpat suosivat etenkin selkävesiluotojen mantereelta etäällä olevia kinoksia. Sama kinospaikka on voinut olla käytössä jopa 30 vuotta yhteen putkeen.
”Siinä vaiheessa on mitä todennäköisimmin vaihtunut myös eläin välissä.”
Pesät myös vaikuttaisivat ryvästyvän. Tiineenä olevan naaraan ympärille hakeutuu muita, lisääntymiseen osallistumattomia norppia.
”Norppa on sosiaalinen eläin.”
Joinakin talvina pesintään sopivia kinoksia ei pääse muodostumaan epäsuotuisien olosuhteiden takia. Tällöin on tarpeen kolata pesimistä helpottavia apukinoksia.
Apukinosten kolaaminen on ollut vakituisesti osa saimaannorpan suojelutoimia vuodesta 2014 lähtien. Sysäyksen toiminnalle antoivat vuosien 2006 ja 2007 poikkeuksellisen leudot talvet, jolloin lumi ei päässyt kinostumaan. Norpan pesimäkuolleisuus nousi noina talvina liki 30 prosenttiin.
”Hyvinä talvina pesimäkuolleisuus on kahdeksan prosenttia. Apukinosvuosina kuolleisuus on ollut 13 prosenttia. Apukinoksilla on siis saatu turvattua kymmenien kuuttien elämä.”
Metsähallitus organisoi vuosittain ryhmiä kolaamaan apukinoksia saimaannorpan luontaisille pesäpaikoille. Kinoksien tekemiseen on tarkat mitalliset ja eettiset ohjeet.
”Esimerkiksi koskaan ei saa mennä tekemään kinoksia enää lähellä pesimisaikaa. Meidän on tarkoitus auttaa pesintää, ei häiritä sitä.”
Omatoimisesti pesiä ei Sipilän mukaan pidä missään tapauksessa lähteä tekemään, jo pelkästään oman turvallisuuden takia. Mukana on hyvä olla aina joku alueen jäätilanteen hyvin tunteva henkilö.
”Huonolumisina talvina jäätilannekin on yleensä huono. On todella tärkeää, ettei mitään pääse vain sattumaan.”
Apukinosten kolaamiseen voi päästä mukaan ilmoittautumalla Metsähallitukselle. Kolaajista on pulaa etenkin pienempien vesistöjen ja kylien kohdalla.
”Luonterin ja Lohiveden suunnalla on käsittääkseni ollut vähän kolaajia.”
Organisoidulla apukinosten kolaamisella pystytään myös paremmin pysymään selvillä norpan eli pesimäalueista. Tämä on tärkeää, sillä saimaannorpan kannan kokoa ja poikasten määrää arvioidaan paljolti talvipesien perusteella.
”On hyvin helppo erottaa lepopesä sellaisesta pesästä, jossa norppa on synnyttänyt.”
Laskenta-aika kestää Sipilän mukaan arviolta kaksi viikkoa, juuri pesinnän jälkeen, mutta ennen jäiden sulamista.
”Pyritään menemään siihen aikaan, kun rantahanget ovat sulaneet, pesien katot ovat romahtaneet ja ne ovat helposti löydettävissä.”
Pesäetsinnöissä on vuosittain mukana jopa pari sataa ihmistä.
”Mukana on osakaskuntien ihmisiä, jotka mielellään laskevat omalta alueeltaan pesät, metsästäjiä, luonnonsuojelijoita ja vapaaehtoisia monilta eri tahoilta.”
Aivan kokonaan Saimaata ei saada suurella vapaaehtoismäärälläkään katettua.
”Yleensä käytämmekin kanta-arviota tehdessä aineistona kahden vuoden laskentojen tuloksia.”
Lue myös:
Saimaannorppa kuoli talviverkkoon Rääkkylässä – kalastaja ilmoitti itse havainnosta
Saimaannorppa
- Saimaannorpan älykkyyden on arveltu vastaavan koiran älykkyystasoa.
- Norppa käyttää kynsiään kaivertaessaan hengitysaukon jäähän.
- Saimaannorppa voi sukeltaa yli 20 minuutin ajan. Tyypillisesti sukellus kestää alle kymmenen minuuttia.
- Naaras synnyttää alkukeväällä yleensä yhden poikasen rannan lumikinokseen kaivamaansa pesään. Pesää on hankala havaita jään päältä, sillä pesään kuljetaan avannon kautta.
- Kiiski, kuore, ahven, muikku ja särkikalat muodostavat pääosan norpan ruokavaliosta. Täysikasvuinen norppa syö noin tuhat kiloa kalaa vuodessa.
- Kuutin voi nähdä leikkivän vedessä kuljettaen esimerkiksi kortta suussaan. Myös emot voivat leikkiä poikasensa kanssa.
- Jokaisella norpalla on yksilöllinen turkkikuvio, jonka avulla sen voi tunnistaa samalla tavoin kuin ihmisen sormenjäljestään.
- Suurin Saimaalla punnittu uros "Viljo" painoi 124 kiloa. Tavallisesti aikuinen norppa painaa noin 60 kiloa. Paino vaihtelee suuresti vuodenajan mukaan.
- Norppa saavuttaa sukukypsyyden 4–6-vuotiaana ja voi elää yli 30 vuotta. Nuorten ikäluokkien suuren kuolleisuuden vuoksi keskimääräinen elinikä jää usein alle kymmeneen vuoteen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
