Urakalla vai palkalla?
Keski-Suomessa on seurattu pienimuotoista konfliktia liittyen kaupalliseen marjanpoimintaan. Noin 50 thaimaalaista marjanpoimijaa lopetti poiminnan ja teki poliisille tutkintapyynnön ihmiskaupasta.
Poimijoiden mukaan heille oli luvattu liikoja, ja he halusivat marjoja ostavan yrityksen vastuuseen heikoista tuloistaan. Tosin osa poimijoista kulki samaan aikaan marjametsissä ja punnitutti päivittäin kelposaaliin.
Poliisi perehtyi asiaan ja ilmoitti nopeasti, ettei epäile marjayrittäjää ihmiskaupasta. Päin vastoin poliisi kertoi, että marjayrittäjä on itse mahdollisesti joutunut thaimaalaisen yhteistyökumppanin pettämäksi (HS 19.9.).
Pettyneiden poimijoiden edusmiehinä ovat julkisuudessa esiintyneet helsinkiläinen juristi Ville Hoikkala ja vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson. Hoikkala on muun muassa maahanmuuttoon ja ihmisoikeuksiin erikoistunut lakimies, Andersson tunnettu ihmisoikeusaktivisti.
On epäilty, että poimijakiista olisi syntynyt Hoikkalan ja Anderssonin masinoimana. Kyse lienee silti lähinnä aktivistien korostuneesta huolesta poimijoiden asemaa kohtaan.
Kohun aikana ammattijärjestö SAK on toistanut vaatimuksensa, että marjayritysten pitäisi soveltaa poimijoihin normaalin työsuhteen ehtoja. Alan yritysten mukaan marjat jäisivät SAK:n mallissa metsiin.
Suomeen on tänä kesänä marjasaaliin perässä tullut noin 3 500 thaimaalaista. Valtaosa heistä tekee marjoilla hyvän tilin, parantaa perheensä oloja kotimaassa ja palaa suomalaismetsiin myös tulevina kesinä.
Thaipoimijoiden ansiosta luonnonmarja-ala työllistää Suomessa yli 2 000 ihmistä. Ala aikaansaa noin 30 miljoonan euron vientitulot ja maksaa myös miljoonien arvosta veroja.
Kasvavalle alalle syntyy jatkuvasti yrityksiä, joiden käytännöt eivät ole aina yhteneviä. Siksi myös poimijoiden kohtelua on välttämätöntä seurata.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
