Kunnon tukkimetsää jatkossa entistä vähemmän
Uusi metsälaki tulee ja tuo monia merkittäviä uudistuksia metsänkäsittelyyn. Käydyssä laajassa keskustelussa on yleensä nähty myönteisenä metsänomistajan oman harkintavallan ja vaihtoehtojen lisääntyminen.
Uudistuskypsyyden järeys- ja ikärajojen poistuminen on erittäin suuri periaatteellinen muutos. Koska metsiemme vuotuinen kasvu ylittää selvästi hakkuut niin katsotaan, että uudistamisen ajankohta voi jäädä metsänomistajan harkintaan.
Ajatellaan, että tukin ja kuitupuun hintasuhteet pitävät huolen siitä, että keski-ikäisiä metsiä uudistetaan vain poikkeustapauksissa.
Korkea tukin osuus ratkaisee metsänkasvatuksen taloudellisen tuloksen. Hallituksen esityksessä (HE 75/2013) arvioidaan, että uudistus ei vaikuta merkittävästi kiertoaikoihin. Vaikutukset voivat kuitenkin olla erilaisia maan eri osissa ja eri omistajaryhmien metsissä.
Eteläisen Suomen keskimäärin pitkään hoidetuissa metsissä, joiden ikärakenne on kohtuullisen tasainen ei tapahtune merkittävää muutosta. Siellä jo nyt kiertoajat ovat lyhyitä verrattuna Pohjois-Suomeen. Yksityismetsien omistajien moninaiset tavoitteet johtavat siihen, että keskimäärin uudistaminen ei nopeutune. Valtion ja yhtiöiden talousmetsien uudistamisajankohdat on jo nyt niin hyvin optimoitu, että muutokset ovat pieniä.
Pohjois-Suomen valtionmetsissä tilanne on toinen. Uudistuskypsiä luontaisesti syntyneitä talousmetsiä on vähän, koska 1960-luvulta lähtien tehtiin laajoja uudistushakkuita ja 1980-luvulta lähtien arvokkaimmat vanhat metsät on suojeltu.
Lähivuosikymmenien hakkuumahdollisuudet riippuvat pääosin 1950-luvun jälkeen syntyneiden alusta asti hoidettujen ja suurelta osin viljeltyjen metsien kehityksestä. Nuoria ja keski-ikäisiä metsiä on paljon ja niiden kasvu on hyvä. Varsinkin istutusmänniköiden kehitys on ollut yllättävän nopeaa ja tukkipuun mitat voidaan saavuttaa jo 50 vuoden iässä.
Harvennushakkuiden tarve ja mahdollisuus on suuri mutta valitettavasti nettotulo niistä on alhainen, koska sen ratkaisee tukin osuus. Tukkipuun koon saavuttamisen jälkeen suhteellinen arvokasvu pienenee nopeasti, koska lisäjäreydestä ei yleensä makseta.
Valtion metsien jatkuvasti tiukentuvat tulostavoitteet, johtavat siihen, että ”Metsähallitus hakee lisää tehoja hupenevista hehtaareista” (MT 02.10.). Hakkuumääriä voidaan varovaisesti lisätä mutta tukin osuuden ja kokonaismäärän nostaminen vaatii aikaa.
Tulospaineiden kanssa kamppaileva yhtiöitettävä Metsähallituksen metsätalous tulee pakosta hyödyntämään uudistuskypsyysrajojen poistumisen. Tukkia on saatava eikä ole aikaa odottaa tukkisadon maksimiarvon saavuttamista. Keskimääräinen kiertoaika voi lyhentyä Pohjois-Suomessa pari kymmentä vuotta. Keskiläpimitoissa suhteellinen muutos on pienempi.
Tämä ennakoitavissa oleva ja osin menossa oleva kehitys johtaa siihen, että monilla seuduilla ei enää talousmetsissä laajoilla alueilla ole eikä lähivuosikymmeninä tule ”kunnon varttunutta tukkimetsää”, mihin tarvitaan Pohjois-Suomessa vähintään noin 25 senttimetrin keskiläpimitta ja 100 vuoden tasoa oleva kiertoaika.
Männiköissä uudistettavien metsien nuorentumisen vaikutus talousmetsän maisemaan on merkittävä mutta kuusikoissa pienempi. Selvästi alle 100-vuotias tukkikokoinen istutusmänty on ulkonäöltään aivan erilainen kuin perinteinen tukkipuu.
Uudistuskypsät metsät voivat vähentyä nopeasti joiltakin jopa kuntien kokoluokkaa olevilta alueilta. Mitä pienemmän maantieteellisen alueen puitteissa toteutetaan puuntuotannollista kestävyyttä säilyttäen riittävä uudistuskypsien metsien osuus sitä edullisempaa se on metsien monikäytölle.
Uudistuskypsyyden virallisten normien poistuessa kasvaa metsänomistajien vastuu ja suurmetsätalouden harjoittajien kuten Metsähallituksen metsätalousyhtiön tulee pystyä toteuttamaan talousmetsissä ekologinen ja monikäytöllinen kestävyys, vaikka lisää tehoja haetaankin.
Pertti Veijola
maatalous- ja metsätieteiden
tohtori
Oulu
Uudistuskypsät metsät voivat vähentyä
nopeasti joiltakin jopa kuntien kokoluokkaa olevilta
alueilta.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
