Perjantaivieras Moderni kylä
Viimeksi kirjoitin alkukylän funktionaalisen kuvauksen. Nyt jatkan modernin kylän analyysilla.
Sitä ennen kerrottakoon, että yritys kuvata kylää paikallisuuteen tukeutuvana yhteisönä sai ensimmäisenä kommenttina lauseen, johon vain helsinkiläinen sosiaalitäti pystyy: ”Pitää varoa romantisoimasta kylää. Niihinhän kätkeytyy perheväkivaltaa ja muuta sellaista…”
Siinä kohtaa teki oikeasti mieleni mennä ja ravistella tätiä. Olin kärsivällisesti puolen tunnin ajan nimenomaan esittänyt yleisen, funktionaalisen analyysin kylästä. Siis miten kylä toimii, ottamatta kantaa ihmisten henkisiin ominaisuuksiin. Hän ei ollut tajunnut yhtään mitään.
Jatkan siis nykyajan kylästä. Kylätoiminnaksi kutsuttu asia on tiedostavien ja yksilöllistyneiden ihmisten yhteistoimintaa, jossa aktiivisesti käytetään kylän vastavuoroisuus-periaatetta ja talkooperinnettä kylää kehittävien asioiden toteuttamiseen.
Kylätoiminta on 30:n viime vuoden aikana kehittynyt sosiaalinen innovaatio, aivan osuustoimintaan verrattava. Suomessa on hieman yli 4 000 kylää, joista 3000:ssa on oikeustoimikelpoinen rekisteröity kyläyhdistys. 2 000 kylässä on kylän kehitystahdon ja tavoitteet määrittävä kyläsuunnitelma.
Luulisi, että tällaista yhteisöllistä itsetoimintakykyä olisi paljonkin tutkittu, mutta yhteiskuntatieteilijät, esimerkiksi sosiologit, eivät ole siitä kiinnostuneet.
Siksi tässä kohtaa itsekehulta kuulostava lista kylätoiminnan ominaisuuksista. Se on:
- paikallista ja paikallistietoon perustuvaa
- vapaata ja vapaaehtoista
- yhteisöllistä toimintaa joukkueena
- kansanvaltaista ja järjestäytynyttä tekemisen demokratiaa
- luottamusta rakentavaa ja sosiaalisia suhteita silloittavaa
Toisin sanoen kylä ja kylätoiminta on yhteiskunnan pienin yksikkö. Se motivoi, mobilisoi ja kasvattaa itsetoimintakelpoisia kansalaisia. Kaikkeen tähän kyläyhteisö tarvitsee julkisen kokoontumispaikan. Sellainen on kylätalo, eräänlainen sosiaalinen innovaatio sekin. Kylätalo on nimenomaan käyttötavaltaan erilainen kuin seuraintalo.
Kylien ja kylien Suomen eli vanhalla kielellä maaseudun ongelmia ovat väestön ikääntyminen ja samaan aikaan tapahtuva palvelujen katoaminen. Vuoteen 2020 mennessä ikäihmisten määrä Suomessa kaksinkertaistuu. Hoidon ja hoivan tarve räjähtää. Tuossa tilanteessa valtion tai kuntien rahat eivät riitä. Ei riitä myöskään nykykäytäntöjen mukainen hoitajaresurssi.
Kylätoimintaliikkeen tilannearvion mukaan kuntien tulisi haastaa jokainen kylä tekemään niin sanottua kylien liiketoiminta-analyysia. Kylien liiketoiminta ei terminä tarkoita, että kyläyhdistys ottaisi yhdistyksenä liiketoimintariskiä tai ryhtyisi yrittäjäksi. Ajatuksena on, että kyläyhdistykset neuvottelevat ja pohjustavat sellaisia ratkaisuja, joilla kylässä toimiva yrittäjä voi tuottaa jonkun puuttuvan palvelun.
Listattuna tällaisia palveluja on yli 30 lajia, mutta kansantaloudellisesti tärkein olisi vanhusten kotona asumisen tukeminen.
Modernin kylän ihmiset ovat ammattiensa, harrastustensa ja muiden seikkojen takia monin säikein kytkettyjä muuhun Suomeen ja maailmaan. Kylä muodostuu kaikista niistä suhteista, joita sen ihmisillä on. Siksi kylässä on lämpövoimaa ja mahdollisuus uusiin sosiaalisiin innovaatioihin. Ne ovat taloudellisia, siis toistuvia, tuloa tuovia ja sitä, mitä Suomi tarvitsee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
