Happamat maat vakava ongelma
RAAHE (MT)
Sulfaattimaiden happamoituminen on vakava ongelma.
”Yhteen ainoaan järveen saattaa valua sulfaattimailta enemmän metalleja kuukaudessa kuin Talvivaaran paljon kohutussa vuodossa tuli. Tämä purkaus jatkuu kuukaudesta toiseen”, kuvaa GTK:n ympäristögeologi Peter Edén ongelman laajuutta.
Pohjois-Pohjanmaalla ongelman ratkaisuun on etsitty keinoja EU:n sekä valtion ja kuntien rahoituksella. Tähän mennessä pahimmat riskialueet on kartoitettu.
Ongelman torjunta on helpompaa kuin sen korjaus. Säätelykastelulla maan happamoitumista saatiin estettyä. Maaperän neutralointi kalkilla tai teräskuonalla sen sijaan pystyi vain lieventämään tuhoja.
Vanhempi suunnittelija Jermi Tertsunen elykeskuksesta sanoo Siikajokialueen joidenkin purojen tilaa ”hurjaksi”. Laivakankaan kultakaivokselta tuleva purkuoja on siinä vertailussa puhtaampaa vettä.
Maaperän neutraloinnissa on saatu annettua joillekin puroille pientä ensiapua. Kalkitus tai teräskuonan levitys on kuitenkin kallista eikä kovin tehokastakaan.
Joissakin puroissa happamuus saatiin korjattua tasolle, jossa vesieliöstö ”olisi elpynyt, jos eliöstöä olisi ollut”. Tuhot eivät kuitenkaan poistuneet.
Pohjois-Pohjanmaan jokivarsien asukkaat havahtuivat happaman maan ongelmaan viimeksi vuonna 2006. Tutkija Marko Huhmarniemi Rktl:stä kertoo, että vuoden 2006 happamuuspiikin vaikutukset näkyvät vesissä edelleen.
”Siika- ja Pyhäjoen kalasto kuoli silloin lähes kokonaan. Pyhäjoki on sen jälkeen palautunut, mutta Siikajoki ei. Jotkut pienet joet kuten Piehinkijoki ovat edelleen tyystin kalattomia.”
Positiivista on, että Pattijoen purotaimen ja Olkijoen harjuskannat ovat selvinneet hyvin.”
Ympäristönhoitopäällikkö Timo Yrjänä Pohjois-Pohjanmaan elykeskuksesta arvioi, että happamat maat ovat suuri selittäjä monissa tapauksissa, kun vesistön kunto on erittäin huono.
Jokilaaksoissa ongelma paheni vuoden 2005 kuivan kesän ja sitä seuranneen sateisen talven jälkeen.
Maan happamoituminen etenee juuri näin. Ensin maa kuivuu ja pääsee tekemisiin hapen kanssa. Kun se kastuu uudelleen, muodostuu happoa. Happo liuottaa maasta metalleja ja aiheuttaa pitkäaikaisen ympäristöongelman.
Nopea vaikutus on hapon aiheuttamalla vesistöjen happamoitumisella. Se voi tappaa eliöstön kokonaan.
Tilanne on pahin Suomen rannikoilla, mutta happamoitumista esiintyy paikoin muuallakin Euroopassa.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
