”Harvinaisella” liito-oravalla olikin 143 000 reviiriä
Tarja Cronbergin yliön (MT 13.9.) johdosta sallittanee muutama metsäveteraanin kommentti.
Kuinka kummassa EU:n metsästrategia vuodelta 1998 ja toimintasuunnitelma vuodelta 2006 voivat olla auttamattomasti vanhentuneita, kun metsien kiertoaika on kolmen miespolven mittainen eli tuollaiset satakunta vuotta?
Moninaiskäyttö ja hiilinielu ne kamppailevat nyt keskenään. Suomessa ekoväki on ratkaissut pulman mättämällä metsäojat umpeen ja kaatamalla maahan aikaansaadut metsät, nuo hiilinielun takeet. Samat puissa hakkuita estämässä kiipeilleet ”luonnonsuojelijat” ovat nyt itse siirtyneet metsureiksi.
Tempullaan ne aiheuttavat 21 kertaa hiilidioksidia vaarallisemman kasvihuonekaasun metaanin valtaisan pöllähdyksen maksettavaksemme sen sijaan, että ojituspuusto sitoi hiiltä miljoonia tonneja ja vapautti happea. Luonnonlait ne määräävät eivätkä bioteologien direktiivit.
Luontopapittarilla on itsellään aika väljät kriteerit esimerkiksi liito-oravan äärimmäisestä harvinaisuudesta. Jo akatemiaprofessori I. Hanski luetutti eteläisen Suomen asutut naarasliiturin yhdeksän hehtaarin suuruiset elinpiirit eli reviirit. Niitä löytyi peräti 143 000 kappaletta.
Luku on aivan muuta kuin äärimmäistä harvinaisuutta osoittava. Kun se kerrotaan samansuuruisella urosoravien määrällä, ollaan aivan naurunalaisessa rariteettitilastossa. Ja kun otetaan mukaan luonnonlakien mukaan lisääntyvät oravapariskunnat kaksine 5–8 poikasen pesueineen kesässä, päädytään jo aivan eläintarhatiheyksiin
Sehän takaa, että Suomen asutus- ja elinkeinoelämä ovat järjettömän taakan alla.
Ja aina parempaa on vihreän väkemme mielessä, on rikkidirektiiviä ja mummonmökkien vesiongelmien vatvomista aina klapikauppaan asti. Kaiken kruununa keikkuu Tenon kapeiden lohiveneiden kieltäminen.
Tilalle he ovat tarjoamassa omia kirkkoveneitään, niiden laidalle saa nousta vaikka seisomaan...
Erkki Timonen
kirjailija
Kuopio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
