Lukijalta: Lakot voivat laajentuessaan ja jatkuessaan vaarantaa sisäistä turvallisuutta

Viime viikolla eri puolilla maata järjestettiin laajoja poliittisia lakkoja. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Petteri Orpon (kok.) hallitus ja ammattiyhdístysliike ovat ajautumassa törmäyskurssille, jossa sovintoratkaisua ei ole näköpiirissä.

Lakot voivat laajentuessaan ja pitkittyessään olla vaaraksi sisäille turvallisuudelle. Vuoden 1956 yleislakon aikana maaliskuussa Jyväskylässä poliisin ja lakkolaisten välinen jännityt kiristyi äärimmilleen ja yleinen turvallisuus vaarantui.

Olin nuoremman konstaapelin virassa kaksi kuukautta olleena, sen ajan lyhyen poliisikoulutuksen saaneena ja yhteiskunnan toimintaa vain vähän ymmärtävänä komisario Toivo Tolkin johtamassa poliisiryhmässä Jyväskylän Taulumäellä hajottamassa noin 30 lakkolaisen joukkoa sen tukkiessa paikallisliikenteen linja-auton ajoradan. Henkilökohtaisten pistoolien lisäksi jokaisella ryhmän poliisilla oli asenaan konepistooli.

Komisario Tolkki käski väkijoukkoa kolme kertaa hajaantumaan. Kun käsky ei tehonnut, komisario kääntyi poliisiryhmämme puoleen ja komensi konepistoolit sarjatulelle.

Koska poliisi oli puolisotilaallinen organisaatio, teimme käskyn mukaan. Sitä seuraavat sekunnit tuntuivat ikuisuudelta, kunnes tilanne laukesi väkijoukon väistymiseen ja linja-auto pääsi jatkamaan matkaansa.

Kirjailija Veikko Huovisen sanoin jälkiviisaus on paras viisauden laji. Niin Taulumäen tapauksessakin. Tilanne olisi voitu ilman konepistooleja laukaista rauhallisesti neuvotellen.

Konepistoolikäsky aiheutti Jyväskylässä yleisön ja poliisien välien huononemisen vuosikausiksi, josta oli haittaa molemmille osapuolille.

Laihakin sopu on parempi kuin lihava riita.

Taito Taskinen

Kuopio