Kaasu muuttaa suuntaa

niklas.holmberg@

maaseuduntulevaisuus.fi

Edellisviikolla päättynyt EU–Venäjä-huippukokous ei tuttuun tapaan tuonut suuria uutisia.

Suurimmat erimielisyydet liittyivät Syyriaan, Venäjän vaatimuksiin lentomatkustajien tietojen luovuttamisesta sekä venäläisvirkamiesten viisumivapaudesta.

Edistys jäi puheiden tasolle. Venäjä jatkaa ohjuskauppojaan Syyriaan ja viisumipakko pysyy myös Putinin eliittivirkamiehillä.

Käynnissä on kuitenkin perustavanlaatuinen muutos EU:n ja Venäjän suhteissa.

Muutama vuosi sitten oli tapana valittaa, ettei EU-mailla ole yhteistä linjaa suhteessaan Venäjään. Sooloilussa kunnostui varsinkin Saksa. Kaverukset Gerhard Schröder ja Vladimir Putin junailivat kaasuputken Itämeren pohjaan, ja hoitivat siinä sivussa muutkin asiat.

Energiariippuvuus antoi Venäjälle poliittista vääntövoimaa, jonka rinnalla ihmisoikeudet jäivät usein toiselle sijalle.

Vielä kolme vuotta sitten Euroopassa herättiin hyytävään talviaamuun, kun Venäjä yllättäen väänsi Ukrainan läpi kulkevat kaasuhanat kiinni. Hintaneuvotteluissa venäläisten kanssa ei juuri ollut vaihtoehtoja. Valtiollinen energiajätti Gazprom oli matkalla maailman arvokkaimmaksi yritykseksi.

Yhdysvaltain liuskekaasubuumi ja halu etsiä vaihtoehtoja kaasuriippuvuudelle ovat kuitenkin muuttaneet asetelman nopeasti.

Viimeisten kolmen vuoden aikana Venäjän osuus Euroopan kaasumarkkinoista on pudonnut neljänneksen. Pelkästään viime vuonna Gazpromin toimitukset Eurooppaan supistuivat 9 prosenttia.

Gazpromin kustannuksella osuuttaan ovat kasvattaneet eniten norjalaiset. Nesteytetyn maakaasun toimitukset taas ovat lisääntyneet varsinkin Qatarista. USA:n liuskekaasuvarantojen todellinen suuruus on vielä kysymysmerkki, mutta luultavasti edullinen amerikkalaiskaasukin nappaa parin vuoden sisällä oman siivunsa EU:n markkinoista.

Määrän lisäksi venäläiset ovat joutuneet tinkimään hinnasta. Isoja alennuksia kaasulaskuunsa ovat neuvotelleet muun muassa Saksan ja Puolan energiayhtiöt. Viime syksynä jopa venäläiskaasusta täysin riippuvainen Bulgaria onnistui puristamaan 20 prosentin alennuksen.

Venäjä on sitonut maakaasun hinnan öljyn hintaan, eikä Gazprom ole edes halunnut keskustella kytköksen purkamisesta. Amerikassa kaasu taas hinnoitellaan pörssissä. Käytännössä markkinahintainen kaasu on öljyyn kytkettyä halvempaa. Vaikka USA:n tuonti jäisi määrällisesti pieneksi, se painaa kaasun hinnan väistämättä laskuun myös Euroopassa.

Lisää päänvaivaa venäläisille tuovat energiahankkeet ympäri Eurooppaa.

Nesteytetyn maakaasun terminaaleja nousee eri puolille, mahdollisesti myös Suomeen. Liuskekaasuvarojen hyödyntämistä käynnistellään tosissaan ainakin Puolassa. Kyproksen aluevesillä odottavat hyödyntämistään mittavat kaasuvarat. Venäjän eteläpuolelta kiertävän Nabucco-putken lopullinen kohtalo selviää lähiaikoina.

EU-komissio käynnisti syksyllä tutkimuksen Gazpromia vastaan monopoliaseman väärinkäytöstä. Venäjä on tyrmännyt selvityksen poliittisesti motivoituneena, mutta mahdollisesti yhtiötä odottavat miljardien sakot ja entisissä itä-blokin maissa sijaitsevien kaasuputkien pakkomyynti.

Energiatasapainon muutos on jo näkynyt konkreettisesti.

Viime syksynä Venäjä tarjosi Moldovalle mittavaa kaasualennusta, jos maa suostuu luopumaan energiayhteistyöstään EU:n kanssa. Samanlainen alennus olisi ollut tarjolla myös Liettualle, jos se olisi EU-lakien sijaan noudattanut Gazpromin toiveita. Molemmat maat kuitenkin sanoivat Kremlin tarjouksille kiitos ei.

Kaasumonopolin särkyminen heikentää Venäjän vaikutusvaltaa naapureihinsa ja tekee samalla ison loven maan kassaan. EU-maita se kannustaa yhtenäisyyteen, myös muissa kuin energia-asioissa.

Supistuvan väestön ja heikkenevän kilpailukyvyn kanssa taistelevalle Venäjälle energia on suurvalta-aseman tae. Öljy- ja kaasutulot ovat myös parantuneen elintason ja sisäisen vakauden taustalla.

Kremlissä Gazpromin vaikeudet on tiedostettu ja maan kaasumarkkinoita ollaan avaamassa muillekin yrityksille.

Siirtyminen myyjän markkinoista ostajan markkinoihin on perustava muutos. Ainakin se tarkoittaa, että tulevissa huippukokouksissa Venäjällä on neuvottelupöydässä yksi kortti vähemmän.

Avaa artikkelin PDF