Polttopuuta metsän ehdoilla
Tänä talvena Ilpo Inkiläinen tekee klapia muun muassa pystyyn kuivuneesta kuusesta ja edellistalvena kaadetusta koivusta. Klapikoneeseen sopii enintään 52 sentin vahvuinen runko. Pimu-koira pitää seuraa. Harri Nurminen Kuva: Viestilehtien arkistoHÄMEENLINNA (MT)
Suuren klapikoneen voimanlähteeksi valjastettu Zetor säksättää aurinkoisena pakkasaamuna Hämeenlinnan Iittalassa. Kuljetin nostaa rungoista halotut pilkkeet pyörivään rumpuun. Rumpu karistaa roskat pois, ja valmis tavara tipahtelee paketointilaitteeseen.
Ilpo Inkiläisen Linnan klapi -yrityksessä kevättalvi on kuuminta polttopuun valmistussesonkia. Toisin kuin monella muulla kauppiaalla, puu on peräisin yrittäjän omista metsistä, muutamaa naapurilta ostettua kuormaa lukuun ottamatta.
”Kun kuitupuun hinnat menivät olemattomiin, meinattiin että jalostetaan sitä itse eteenpäin”, Inkiläinen kertoo.
Hakkuissa kertyy vuosittain 1 000–2 000 kuutiota polttopuuksi sopivaa tavaraa. Klapikoneen läpi ajetaan teollisuudelle kelpaamattomat puulajit, vialliset ja pystyyn kuivuneet puut sekä kaikki koivukuitu, viime aikoina jopa koivutukkia.
”Kun hinta oli vähän yli 40 euroa kuutio, ei kannattanut myydä.”
Lähipalstoilta rungot tuodaan yrityksen pihaan traktorilla, kauempaa rekalla.
Klapiksi päätyvä puumäärä ja puulajien suhteet vaihtelevat vuosittain metsien hoito- ja hakkuutarpeiden mukaan. Suurin osa kuivatetaan Inkiläisen itse kehittämässä ja rakentamassa kuivurissa.
Viimeiset kaksi vuotta on korjattu runsaasti koivua. Tänä vuonna pilkottavaksi kertyy kolme rekallista pystyyn kuivunutta kuusta. Se on kirjanpainajan satoa.
Kuusiklapikin käy kaupaksi, Inkiläinen vakuuttaa. Se räiskyy palaessaan eikä lämpöarvo ole koivun veroinen, mutta kuusen hyvä puoli on, että se pitää hormin puhtaana.
Kysyntää on erilaisille polttopuulajeille. Leppää ostetaan alkukesästä, kun mökkikausi koittaa ja savusaunoihin viritetään tulta. Puuhellojen omistajat toivovat pieniläpimittaisesta koivusta tehtyä klapia.
Syksyisin polttopuuta voi ostaa Linnan klapin pihalta. Muina aikoina Inkiläinen ajaa puut asiakkaille Hämeenlinnan ja Valkeakosken välillä.
”Ei hirveitä taukoja tule. Kesäisin korjataan vehkeitä.”
Sää vaikuttaa kaupankäyntiin. Tänä talvena myyntipiikki osui tammikuun koviin pakkasiin.
Keskimääräinen asiakas ostaa vain 2–3 kuutiota kerrallaan. Se johtuu nykytalojen pienistä säilytystiloista. Moni kotiaan tosissaan puulla lämmittävä tilaa uuden kuorman monta kertaa vuodessa.
Markkinointikanavista tärkein on yrityksen oma verkkosivusto. Verkosta ei niinkään osteta polttopuuta. Siellä vertaillaan toimittajia ja etsitään yhteystietoja.
Klapiyrittäminen on Inkiläiselle jäähdyttelyä. Hän perusti Linnan klapin kaksi ja puoli vuotta sitten luovuttuaan monialaisen yritysryppään johdosta.
Yrittäjä sijoitti varallisuuttaan metsiin, ja nyt on aika hoitaa ja jalostaa niitä. Töitä riittää Inkiläisen ja hänen vaimonsa lisäksi puoleksi vuodeksi palkatulle metsurille.
”Jos tätä raakana bisneksenä ajattelisi, kannattaisi tuoda valmista klapia Virosta tai Venäjältä”, Inkiläinen toteaa. Hänelle on tarjottu rekkakuormaa ulkomaista puuta jälleenmyytäväksi, mutta se ei sovi yrityksen arvoihin.
”En tee tästä sellaista bisnestä, se aika on ohi. Metsä sanelee, mitä me teemme.”
Metsä on mukana myös yrittäjän vapaa-ajan hankkeissa. Inkiläisen aloitteesta paikallinen Lions-klubi ryhtyi tammikuussa edistämään myyrätuhojen torjuntaa luonnonmenetelmällä. Metsänomistajille myydään varpuspöllön pönttöjä yhteistyössä metsänhoitoyhdistyksen kanssa.
HENRIK SCHÄFER
Jos tätä raakana bisneksenä
ajattelisi, kannattaisi tuoda valmista klapia Virosta tai Venäjältä.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
