Euroopassa on alue, josta puhutaan vähän, mutta jossa tapahtuu paljon. Se on Länsi-Balkan. Kreikan pohjoispuolella levittäytyvä niemimaa oli yhtenäistä Jugoslaviaa vuodet 1918–2003, kunnes jakaantui seitsemäksi valtioksi.
Niistä Slovenia ja Kroatia ovat jo liittyneet EU:hun, lopuissa on enemmän ja vähemmän valmiita pyrkijöitä. Albania oli alun perinkin itsenäinen.
Reilun 80 miljoonan asukkaan Turkin EU-ehdokkuus Helsingin huippukokouksessa vuonna 1999 näytti isolta pamaukselta EU:n kannalta, mutta vähäpätöinen ei ole 18 miljoonan Länsi-Balkankaan. Siitä on nimittäin tullut maailmanpolitiikan polttopiste.
”Täältä alkoi kaksi edellistä maailmansotaa, eikä olisi ihme, vaikka kolmaskin”, Suomen Kosovon-suurlähettiläs Pia Stjernvall sanoi MT:ssä (7.6.).
Balkanin rauhattomuuden perussyy, etniset sekavuudet, juontaa kaukaa.
Aluetta on asutettu jo kauan ennen ajanlaskun alkua, se on ollut tärkeä kauppareitti ja läpikulkupaikka, jota ovat valloittaneet niin illyrialaiset, roomalaiset, kreikkalaiset, hunnit, venetsialaiset kuin muslimitaustaiset ottomaanit ja kristityt serbitkin. Serbit eivät pärjänneet sodissa mutta pitävät itseään yhä alueen valtiaina.
Muslimeja ja kristittyjä eli nykyisiä albaaneja ja serbejä on sekaisin kaikissa niemimaan valtioissa, ja 1990-luvun julmuuksiakin tehtiin kaikkialla – myös turistien nyt suosimassa Kroatiassa. Siksi rajojen vetäminen viivoittimella tai neuvottelemalla ei onnistu, koska se voisi avata rajahaavoja ja johtaa uusiin selkkauksiin.
Albaaneja arveluttaa serbien kerääminen suur-Serbiaksi ja serbejä suur-Albania, jos Albaniaan liittyisivät Kosovon ja Bosnian albaaniosat.
Balkan oli haaste Suomen EU-puheenjohtajuudelle vuonna 1999, ja se on sitä taas. Aluetta alettiin jälleenrakentaa 20 vuotta sitten, mutta Martti Ahtisaaren neuvottelema rauha jätti liikaa tilaa kyräilylle.
Ruutitynnyriä ruokkii epäluottamus EU:ta kohtaan: Kosovo odotti EU:n lupailemaa viisumivapautta viime vuoden lopussa mutta joutui pettymään katkerasti. Muut pettyivät vuosi sitten EU:n laajenemisraporttiin.
”EU on tasa-arvon ja monikulttuurisuuden airut, mutta jääkö se vain puheeksi?” Ulkopoliittisen instituutin tutkija Emma Hakala kysyy.
Viime vuodet EU on ollut varsin hiljaa Balkanista, koska sillä on ollut omia ongelmia: pakolais- ja talouskriisi ja Britannian lähtöuhka. Brysselissä saatetaan tosin ajatella, että hyvä, jos edes joku haluaa kerhoon.
Voisiko laajentumisesta olla haittaa? Suomelle ei juurikaan, koska tulijat ovat väkiluvultaan pieniä, Hakala arvioi.
”Riskinä voisivat olla EU:n sisäisten kiistojen lisääntyminen ja talousongelmat, koska yksikään tulijamaa ei ole mikään talousveturi.”
Toisaalta EU:ssa jo olevat nuoret kroaatit ja sloveenit ovat pettyneitä EU:n tyhjiin lupauksiin työpaikoista.
”Kannattavat yritykset ovat luhistuneet, ja nuoret lähtevät työhön muualle EU:hun. Tämä on todellinen ongelma näille maille ja unionille.”
EU:n varovaisuutta lisää, että Romania ja Bulgaria päästettiin sisään lepsusti. Serbia taas saattaisi toimia kerhoon päästyään kuin entiset suurvallat Puola ja Unkari: tehdä mitä tykkää eikä anna periksi missään.
Katkeruus voikin lietsoa riitoja tai kääntää katseen muihin kumppaneihin. Eniten EU:n jättämää tyhjiötä on täyttänyt Venäjä, mutta Balkanilla häärivät myös Kiina, Turkki ja Saudi-Arabia. Moskeijoiden rahoittaminen antaa näkyvän merkin vallasta, vaikka maallistunut kansa ei niissä kävisikään.
EU:n ulkopuolisia tahoja yhdistävät raha ja halu saada poliittista valtaa. Ne eivät ole ympäristö- ja ihmisoikeusasioistakaan niin tarkkoja kuin EU.
Iso hiertävä tekijä on Kosovo, joka ilmoitti itsenäistymisestään vuonna 2008, mutta jota eivät ole tunnustaneet Espanja, Kreikka, Romania, Slovakia, Serbia, Bosnia ja Herzegovina, eivät myöskään Venäjä ja Kiina. Näillä on omia ongelmia, kuten Espanjalla Katalonia ja Kreikalla Turkin kanssa jaettu Kypros.
MT kertoi Kosovon tilanteesta laajemmin 7.6.
Monia arveluttaa Serbian ja Venäjän veljeily. Venäjä myy Serbialle aseita ja pitää sitä otteessaan ja samalla jalkaansa Balkanilla. Serbialle lojaalin Bosnia ja Hertzegovinan 20 kilometrin rantakaistaleen kautta Venäjällä olisi jopa mahdollisuus meriyhteyteen Välimerelle.
Serbiassa liitto Venäjän kanssa ylittää suosiossa EU-jäsenyyden. Serbit pitävät Venäjää suurimpana rahoittajanaan ja hurrasivat Putinille tämän vierailulla alkuvuodesta.
Venäjälle sopivat Balkanin hajanaisuus ja pelko, sillä ne ovat merkkejä EU:n heikkoudesta.
Venäjän arveltiin olleen taustalla jopa vallankaappausyrityksessä Montenegrossa syksyllä 2016, kun maa oli päättämässä Naton jäsenyydestä.
”Syy ja taustat jäivät epäselväksi, mutta EU heräsi ajattelemaan, että siellä kannattaa olla”, Hakala sanoo.
Kiinallakin on suunnitelma: uusi silkkitie eli Vyö ja tie -hanke. Se rakentaa sadoilla miljardeilla euroilla teitä, rautateitä ja satamia Aasian, Afrikan ja Euroopan läpi.
Kreikalta Kiina osti jo Pireuksen sataman, ja Montenegroon se vetää miljardin euron tietä. Pohjois-Kosovossa sijaitseva Trepcan kaivos kiinnostanee myös, sillä sen omistus Kosovon ja Serbian kesken on epäselvä eikä rahaa toimintaan ole, vaikka lyijyä, sinkkiä ja hopeaa olisi 1 600 vuodeksi.
Kiinan Balkan-miljardeista puolet on mennyt Serbiaan. Liikenteen lisäksi Kiina rahoittaa energia-alaa ja hiilivoimaa vastoin EU:n tavoitteita.
Tästä kaikesta huolimatta EU on edelleen Balkanin niemimaan suurin investoija ja kauppakumppani.
Jäsenkokelaiden EU-tietä hiertävät huono hallinto, korruptio ja epädemokraattinen kehitys. Serbiassa, Albaniassa ja Montenegrossa on ollut pitkin alkuvuotta mellakoita, joissa on vaadittu vallanvaihtoa, vapaata mediaa ja vastustettu korruptiota.
Serbialle ja Montenegrolle on väläytetty jäsenyyttä jo vuodelle 2025, mutta Serbian ratkaisematon Kosovo-suhde estää EU:hun pääsyn.
Sen sijaan Albanialle ja Pohjois-Makedonialle EU-komissio suositti hiljattain etenemistä EU-tiellä, mutta ulkoministerit lykkäsivät neuvottelujen aloituksen. Ne voivat alkaa vasta lokakuussa.
Balkan-myönteisimpiä maita ovat Italia, Itävalta ja itäisen Euroopan maat, vastaisimpia taas Ranska, Saksa ja Hollanti.
Pohjois-Makedonian tie tasoittui, kun maa taipui alkuvuonna vaihtamaan nimensä. Kreikka sai pitää Makedonian maakuntansa 27 vuoden taistelun jälkeen.
Emilija, 36, on tästä katkera korruptoituneille poliitikoille.
”Olemme antaneet kaikessa EU:lle periksi: korjanneet lakeja ja muuttaneet jopa nimemme. Meillä ei ole enää mitään omaa!” hän huutaa ja lyö nyrkkiä pöytään. Nainen palasi pääkaupunki Skopjeen 15 työvuoden jälkeen Britanniasta, kun halusi kasvattaa lapsensa synnyinmaassaan. Nyt se kaduttaa.
Moni haluaa ja pääseekin EU:hun esimerkiksi Bulgarian kautta. Sinne saa passin 400 eurolla, makedonialainen taksikuski kertoo.
”Ai meilläkö korruptiota? Makedoniahan on Number one heti Nigerian ja Kosovon jälkeen!” hän remahtaa nauruun.
Lue lisää:
Tämän jutun koostamista on tukenut Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokes.
