Satumainen lavatähti
RIIHIMÄKI (MT)
Reijo Taipaleen tanssit alkavat olla harvinaista herkkua. Tanssilavojen kestosuosikki keikkailee tänäkin vuonna vain kesäaikaan.
Illassa ehtii laulaa parikymmentä kipaletta – Niittykukkasia, Tähdet meren yllä, Jaksaa vanhakin tanssia, Onnen maa, Carmen Sylva ja monta muuta – mutta yleisö odottaa aina Sitä Yhtä.
”Jos ei Satumaata ole laulanut siinä kello 23–24 mennessä, yleisö alkaa jo huudella, että missä se viipyy”, Taipale kertoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa Riihimäen Riutanharjun takahuoneessa viime lauantaina.
Riutallakin Taipale esitti Satumaan kahdesti ja koko uransa aikana yli seitsemäntuhatta kertaa.
”Mutta rehellisesti voin sanoa, että ei se leipäännytä. Se ei ole tavallinen tango, joka kertoisi pettämisestä ja jättämisestä, vaan kaukokaipuusta ja kaihosta paikkaan, jota ei ole vielä löytynyt. En osaa sitä sen paremmin selittää.”
”Reiskaa” kysytään lavoille yhä niin paljon, että ”jos kaikkiin menisi, saisi hommattua itselleen burnoutin”.
”Paljon olen keikkoja pudottanut pois, vaikka vointi on ihan ok”, sanoo 74-vuotias maestro, jolla on takanaan arvionsa mukaan 7–8 miljoonaa keikkakilometriä ja miljoona myytyä levyä.
Tämä keikkailukesä on Taipaleen 52. ensilevytyksestä alkaen.
Antero Vartian säveltämä Aila-tango tallentui levylle 12.5.1962 ja jo saman vuoden lokakuussa Unto Monosen tango Satumaa, josta tuli 22-vuotiaan Taipaleen läpimurtokappale ja tunnussävelmä.
Keikoilla kulkee mukana yhtä monetta kesää Anita-vaimo. Reiskalla on aina ollut myös vakiobändi, nyt Roulette.
Musiikki on ennen kaikkea tanssittavaa.
”Olin itsekin kova tanssimaan ja tytöt tykkäsi, kun vietiin. Vuonna 1957 – ai siitä on aikaa! – osattiin valssia, tangoa ja foksia. Fuskuista ei oltu kuultu mitään, ja kädenalitansseja meni harva.”
Taipale seuraa parketin meininkiä mielellään, vaikka ei enää itse tanssi.
”Oli aika, kun nuoret eivät osanneet paritansseja, vaan heittivät laukut keskelle ja rytkyttivät siinä. Nyt nuoria taas näkyy ehkä siksi, että monella lavalla on opetusta ennen tanssien alkamista.”
Taipale aloitti laulajanuransa jo alakoulussa. Hän ei koskaan ”joutunut” vaan aina ”pääsi” laulamaan kansakoulun joulu- ja kevätjuhlissa.
Pian hän oli jo parissa orkesterissakin, Salmi & Hoskiloissa sekä Sointupojissa, 12–14-vuotiaana ennen äänenmurrosta.
”Teimme hääkeikkoja ja sellaisia ja esitimme Olavi Virtaa ja Toivo Kärkeä.”
Virran keikoille hän on kertonut karkailleensakin kotoa.
Ensimmäisissä iskelmäkilpailuissaan Lappeenrannassa Taipale jäi kakkoseksi, mutta armeija-ajoista alkaen voitti.
Taipaleen mielestä musikaalisuus, innostus esiintymiseen ja hyvä ääni ovat synnyinlahjoja. Ääntä pitää kuitenkin hoitaa.
”Sitä ei saa rasittaa turhaan eikä väärällä tavalla ja sitä muokataan opiskelemalla. Minulla on ollut hyviä opettajia alusta asti ja kävin laulutunneilla vielä kultalevyn jälkeenkin.”
Taipale ei ole sanoittanut tai säveltänyt itse. Hän ei myöskään soita.
Lapsuus Miehikkälän maaseudulla ja rajaseudulla ei ollut hääppöinen: isä kuoli, kun Reijo oli 2,5-vuotias ja äiti hoiti 3–4 hehtaarin maatilaa, 2–3 lehmää ja 10 lasta.
”Se oli sellainen pientila vain. Sellainen, jolla ei elänyt eikä kuollut.”
Evakkoonkin tuleva tähti joutui: nelivuotiaana Paimion kansakoululle vuonna 1944.
Poika oppi kotona kovaan työntekoon ja meni koulun jälkeen metsätöihin 16–17-vuotiaana.
”Kirvestä ja pokasahaa käytettiin. Ja johan mä propsia tein joka kevät kouluaikana jo nuorempanakin.”
Miehikkälän mannut saivat jäädä vuonna 1960, kun Taipale kotiutui armeijasta.
”Kaksi viikkoa tein halkopalstaa, että sain sen verran rahaa, että pääsin Helsinkiin. Tulin tänne kivikylään ja sillä tiellä olen. Laulaminen vei, enkä voinut ajatellakaan, että jäisin sinne kolmen hehtaarin peltoa kuokkimaan.”
Taipale asuu Helsingissä Oulunkylässä. Hän viettää siellä kesäpäiviä kestiten Klaukkalassa, Brysselissä ja
Floridassa asuvia lapsiaan ja näiden perheitä sekä katsellen televisiosta.
”Vanhoja leffoja, Tauno Paloa 40-luvulta. Yhtä vanhoja kuin minä!”
Tunnetumpi kesänviettopaikka on Miehikkälän rantamökki. Vanhaa kotitilaa tilaa pitää kesäpaikkanaan Kouvolassa asuva kaksoissisko.
Nykyistä maailmanmenoa Taipale katsoo ihmeissään.
”On hullun hommaa raivata peltoa ja sitten muutaman vuosikymmenen jälkeen istutetaan taas metsää. En ymmärrä, mitä sillä ajetaan takaa, mutta en olekaan mikään Rauma-Repolan metsäpomo.”
Väki on vähentynyt kotiseudulta.
”Koko Miehikkäläkin on muuttunut. Väkeä oli 4 000 vuonna 1960, kun lähdin ja nyt alle 2 000. Mutta en osaa antaa neuvoja maaseudun elävöittämiseen.”
Laulukisat ovat nyt toista kuin ennen, ”enemmän bisnestä”, Taipale kuvaa.
”Puitteet ovat muuttuneet, mutta iskelmä on pysynyt ja tango on sama. Myös ihmisillä on samanlainen kipinä ja halu päästä esiintymään kuin ennen.”
Se vie lavalle ja pitää sekä iskelmälaulu- että lavatanssiperinteet elossa. Taipalekin nauttii kesätansseista.
”Jengiä käy hyvin ja ottaa hyvin vastaan, vaikka olen melkein 75-vuotias. En voi jäädä keinutuoliin torkkumaan, tämä on minulle terapiaa.”
Taipale ei käytä tietokonetta, mutta vaimo käyttää.
”Tuttuni sanoikin, että kohta et saa edes HK:n sinistä, ellet opettele. Vastasin, että kuolen sitten nälkään!”
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
