hevoselämää Tuisku
Tuisku vietti yönsä tallin pilttuussa. Aamuisin, kun Kalle haki hevosta tallista, se hörähteli pilttuusta huomenensa. Monesti Selma valjasti hevosen yhdessä Kallen kanssa päivän ajoja varten.
Talvella tehtiin yhdessä apetta, Selma sai pyörittää silppumyllyä. Myllyn sininen terä haukkasi rivakasti paksun olkitukon ja silppusi sen alla olevaan puiseen laatikkoon. Olkisilppuun sekoitettiin kaurajauhoja ja jyviä. Lopuksi möyhän päälle kaadettiin kuumaa vettä.
Pikkutytön mieleen jäi mukava tuoksu, joka appeesta höyrysi ilmoille kirpeässä pakkassäässä.
Salme muisti, kuinka kevättalvella hevonen odotteli hiljaa parireen edessä, kun hevosenlantaa talikoitiin reen päälle nostettuun puiseen kehikkoon eli ronkeliin. Tuisku rouskutteli hartaana heinää, ja isäntä taputteli sitä ohi kulkiessaan lavoille. Tuiskun suupielessä kimmelsi kuola. Nuori pariskunta, Julia ja Kalle, puhelivat työn lomassa leppoisasti.
Hevosen valjaat kaipasivat usein huoltoa. Varsinkin puunajossa katkeili nahkaisia remmejä, joita sitten korjailtiin iltaisin pirtissä pikilangalla. Pappa oli suutari ja seppä, joten kaikki mahdolliset työvälineet ja valjaat tehtiin kotona.
Tuisku oli säyseä ja luotettava hevonen. Se aavisti ihmisten elkeet ja ajatukset ennalta, eikä vikuroinut tai säikkynyt helposti.
Heinäkuussa Selma sai serkkunsa Sannan kesävieraaksi Rovaniemeltä. Kalle valjasti Tuiskun kärryjen eteen ja sanoi Selmalle, että lähde Sannan kanssa hakemaan kaupasta lehmille jauhoja.
”Aulis kyllä tietää kaupalla, kuinka paljon ja millaisia jauhoja tarvitaan”, isä-Kalle sanoi. ”Ja tuo kahviakin. Saatte ostaa hedelmämakosaskit kummallekin.”
Mustia ukkospilven jynkäleitä alkoi kerääntyä taivaalle. Tottuneesti Selma hoputti Tuiskua Kuivalan mutkissa. Muita kulkijoita ei tiellä näkynyt. Sanna istui totisena pyörän kohdalla kärryn lavalla ja Selma toisen pyörän kohdalla. Kauppias seisoi makasiinin pihalla valmiina ottamaan hevosen vastaan, sitoi Tuiskun puomiin ja pyöräytti jauhosäkit lavalle.
Kun tytöt lähtivät paluumatkalle, taivaalla välähti salama ja voimakas jylinä täytti koko Karstaperän. Ukkosta seurasi kaatosade. Sanna purskahti itkuun. Hevonenkin hermostui ja lähti juoksemaan. Kivet sinkoilivat sen kavioista kärryille, Selmaakin rupesi pelottamaan.
Puron kohdalla Selma huomasi edessä tutun Tunturi-mopon. Heinätyöt oli sateen vuoksi keskeytetty, ja Kalle oli lähtenyt huolestuneena mopolla tyttöjä vastaan. Kalle hyppäsi kärryille ja tarttui ohjaksiin. Sanna makasi liikkumatta kärrynlavalla ja tunsi sitten, miten iso, turvallinen käsi kahmaisi hänet syliinsä ja rutisti hellästi.
Kotona Kalle ajoi hevosen kuormineen päivineen latoon.
”Kotona ollaan”, Selma kiljaisi.
Sanna pomppasi iloisena ylös kevyiltä torkuiltaan. Ukkosen pelot olivat tipotiessään. Tytöt istahtivat heinäkasaan syömään makeisiaan. Sanna kertoi Selmalle, kuinka häntä oli pelottanut ja kuinka hänen oma isänsä oli unessa tullut hänen luokseen ja pitänyt lujasti sylissä.
Selma tarttuu Sannan käteen ja puristaa lujasti. Sitten he muistavat Tuiskun. Hevonen on saanut heiniä eteensä ja rouskuttelee niitä tyytyväisenä. Selma otti harjan ja alkoi harjata hevosen kylkiä kevyesti.
TARJA PAIMEN
Lehtimäki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
