Siltarumpupolitiikkaaina ajankohtaista

Liikenneväylien pitäminen edes välttävässä kunnossa on suomalaisen elinkeinoelämän toimivuuden ja ennen kaikkea tehokkuuden kannalta elintärkeää. Ilman toimivaa liikennettä eivät ihmiset, raaka-aineet ja valmiit tuotteet pääse oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Liikenneväylien kunnossapito on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä tehtävistä. Tämä tehtävä on laiminlyöty jo pidemmän aikaa. Kyse ei ole pelkästään tieliikenteestä vaan tilanne on samanlainen myös rautateiden ja vesiliikenteen osalta.

Pelkästään teiden korjausvelkaa on kertynyt jo noin kaksi miljardia euroa. Muutosta parempaan ei ole näköpiirissä, koska lisää rahaa teiden kunnostamiseen ei ole luvassa.

Liikennevirasto arvioi keväällä, että rakennuskustannusten nousun johdosta teiden kunnossapitoon varattujen määrärahojen ostovoima on tällä hallituskaudella pienentynyt 15 prosenttia.

Liikenneviraston pääjohtaja Antti Venäläinen ennakoi, että kymmenen vuoden kuluttua Suomen tiestö on samassa kunnossa kuin se oli 1960-luvulla (Locus-lehti 2/2013).

Esimerkiksi teiden asfaltointiin varatut määrärahat riittävät tänä vuonna vain puoleen tarpeesta. Koska rahaa ei riitä päällysteiden korjaamiseen, yhtenä vaihtoehtona on päällysteen poistaminen kokonaan.

Tienpidon painopisteen siirtyminen yhä enemmän pääteiden kunnossapitoon johtaa siihen, ettei näillä pääteillä ole tulevaisuudessa paljonkaan kuljetettavaa. Valtaosa teollisuuden sekä maa- ja metsätalouden kuljetuksista lähtee alempiasteisten teiden varsilta.

Teiden kestävyyttäkin suurempi huoli on siltojen kantokyky. Liikenneviraston ja elykeskusten tekemän kartoituksen mukaan siltojen kunto on osoittautunut arvioituakin huonommaksi.

Painorajoitettujen siltojen määrä yleisillä teillä onkin lisääntymässä 140 sillasta yli 500 siltaan. Lisää rajoituksia on tulossa myös kuntien ylläpitämille teille sekä yksityisteille. Pelkästään yksityisteillä on yli 20 000 siltaa.

Sen sijaan, että teiden ja siltojen kunnossapitoon olisi osoitettu lisää rahaa, hallitus päätti nostaa lokakuun alusta lähtien tavarankuljetusajoneuvojen suurimman sallitun painon 60 tonnista 76 tonniin. Päätöstä perusteltiin kuljetusten kilpailukyvyn parantamisella ja päästöjen vähentymisellä.

Päätöstä tehtäessä unohtui, etteivät tiet ja sillat tahdo kestää edes kevyempää liikennettä.

Pohjois-Pohjanmaan elykeskuksen suunnitteluyksikön päällikön Risto Leppäsen mukaan heidän alueellaan siltojen kunnostustarve on moninkertainen nykyisiin mahdollisuuksiin verrattuna (MT 21.10.).

Painorajoitteisia siltoja oli Pohjois-Pohjanmaalla ennen painorajojen nostoa parikymmentä. Nyt niitä on noin 70 kappaletta. Usein ainoa keino sopeutua raskaampiin kuormiin onkin painorajoituskyltti. Tilanne on samansuuntainen koko maassa.

HK Scanin toimitusjohtaja Hannu Kottonen pelkää kuljetuskustannusten nousevan pahimmassa tapauksessa kymmeniä prosentteja. Hän epäilee, että liikenne- ja viestintäministeriössä on unohdettu, kuinka paljon tavaraa kulkee maaseudun pienemmillä teillä.

Kottosen mukaan nyt tarvittaisiin suunnitelmia siltojen korjaamiseksi.

Näyttää selvältä, ettei odotettuja hyötyjä painorajojen nostamisesta saada. Hyödyt uppoavat siltojen ja teiden kestämättömyyteen.

Muutamia vuosia sitten teistä ja silloista huolta kantaneita kansanedustajia nimiteltiin pilkallisesti siltarumpupoliitikoiksi. Pilkka oli silloin ja on myös nyt aiheeton. Siltarumpupolitiikalla pidetään elintärkeät liikenneväylät kunnossa.

Avaa artikkelin PDF