Villisikakannan puolittaminen tehtävä harkiten

MMM villisikatyöryhmä julkaisi mietintönsä 2.6.2015. Tavoitteena on selvästi puolittaa olemassa oleva villisikakanta, jotta afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviäminen Suomeen ainakin vaikeutuisi, ellei estyisi. ASF on vakavasti otettava sairaus, joka kohdistuessaan tuotantosikalaan olisi tuottajalle katastrofaalinen.

Ensisijaisena toimeenpanoelimenä ovat metsästäjät, joille sälytetään velvoite toisensa perään. Suomi on valvonnan ja rajoitteiden ihmemaa, joten vaikka nyt uusi hallitus sanookin purkavansa tuota byrokratian sumaa, valtion virkamiehistö ei sitä ainakaan vielä näytä ymmärtävän.

Enempää tuohon kantaa ottamatta herätän kysymyksiä mietinnön muutamasta kohdasta. Villisian rauhoitusaika on 1.3.–31.5. ja emakko, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on aina rauhoitettu. Mietintö ajaa kuitenkin lupaa metsästää ympärivuotisesti myös naaraita, joilla ei ole porsaita.

Rauhoitusaikaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että porsaattoman yksilön metsästys on vastaisuudessa mahdollista ympärivuotisesti.

Kun porsinut emakko lähtee hankkimaan evästä itselleen, jotta porsaille riittäisi maitoa, se jättää pienet porsaansa jonkun toisen emakon valvovan silmän alle. Tällöin porsaat eivät seuraa emakkoa, eli emakon saisi ampua. Laillisesti. Ja jälkeen jää joko nälkään kuolevien pikkuporsaiden lauma tai emättöminä vaeltamaan lähtevä lauma hiukan isompia possuja.

Mielestäni on eläinrääkkäystä, jos mikä. Jos on istunut sikapassissa iltahämärissä, tietää kuinka vaikeaa on nähdä ruokintapaikalle tulleesta emakosta, onko sillä maitoa vai ei. Pistooli mahan alla on hiukan selkeämmin havaittavissa.

Vasallisen hirvilehmänkään ampuminen ei ole sallittua, vaikka vasat olisikin jätetty suojaan kauemmas niin, ettei metsästäjä mitenkään voi tietää niiden olemassaolosta, niin kuinka näin villisian kohdalla?

Toinen kohta, joka kiinnitti huomioni, on samaten eläinsuojelullisesti arveluttava. Villisian metsästyksessä ehdotetaan sallittavaksi elävänä pyytävän loukun käyttö. Se tehostaisi metsästystä siinä mielessä, että passiivisessa loukkupyynnissä metsästäjän ei tarvitsisi olla koko ajan maastossa. Riittäisi, että kerran vuorokaudessa todetaan, onko eläin mennyt loukkuun.

Villisika kuten tuotantosika on erittäin herkkä stressaantumaan ja altis kuumuudelle. Mikäli loukut koetaan vain kerran vuorokaudessa, voi sika pahimmillaan olla lähes kaksi vuorokautta loukussa.

Ruotsissa loukut saa asettaa hiukan ennen auringonlaskua, ja viritys on purettava auringon noustessa.

Esimerkiksi kesäaikaan loukku saa pyytää muutaman tunnin, eikä silloinkaan kuumaan päiväaikaan, jotta mahdollisesti loukussa oleva eläin ei kärsi. Siellä pyritään lopettamaan loukkujen käyttö.

Metsästys on monen ihmisen harrastus, ja monelle vastaavasti inhokki. Valmisteltaessa asioita, olisi todella tärkeää, että asioihin perehdytään huolella, ettei tule ylilyöntejä.

Tässä samaisessa aiheessa jo viime syksy meni jokseenkin harakoille, kun ruokinta kiellettiin. Valtaosa villisioista metsästetään ruokintapaikoilta. Siinä mielessä mietinnön mukainen valon salliminen ruokintapaikoilla toisi helpotusta tunnistamiseen.

Saattaisi myös olla hyvä asia, jos mietintöjä julkaistaisiin vasta sitten, kun ne olisivat käyneet edes jonkinlaisella lausuntokierroksella, jolloin tällaisia kohtia voisi ottaa korjauskäsittelyihin ennen suurta julkisuutta.

Mietinnön tultua voimaan voin sieluni silmin nähdä ne luonnonsuojelijoiden (aiheelliset) kirjoitukset, joissa moititaan metsästäjiä, kun maastosta/loukusta löytyy kituvia tai kuolleita possuja…

Titi Broman

Loviisa

MMM, agronomi,

eläintä arvostava metsästäjä

Avaa artikkelin PDF