Jatkuvaa kasvatusta on kokeiltu
Tässä lehdessä on säännöllisin väliajoin kirjoituksia niin sanotun jatkuvan kasvatuksen erinomaisuudesta. On vaadittu kiireellisiä kokeita asiasta.
Tämä tuntuu kummalliselta, viime vuosituhannen ensimmäinen puolisko oli jatkuvan kasvatuksen koekenttänä koko Suomi. Tulos pitäisi olla kaikille selvä.
50-luvulle tultaessa metsät olivat huonossa kunnossa. Kasvu ja puuvaranto olivat pienet nykyiseen verrattuna.
50-luvulla luovuttiin jatkuvasta kasvatuksesta.
Tätä on kyllä harrastettu näihin päiviin saakka, lähinnä pienviljelijät ja pienmetsän omistajat. Pinta-alat ovat onneksi melko pieniä.
Jos kokeita tehdään niin mielestäni kokeen on kestettävä koko kiertoaika.
Muutamia epäkohtia jatkuvasta kasvatuksesta. Motomiehelle on mahdoton antaa ohjetta mitä puita otetaan, puulajin vaihto on vaikeaa etenkin lehtipuille, hakkuutähteiden keruu ei kannata, puun korjuu kallistuu, kantohinta laskee.
Tunsin ennen monia 1900-luvun alussa syntyneitä metsänomistajia, jotka eivät olleet käyneet mitään kouluja. Tästä huolimatta he intoilivat jatkuvan kasvatuksen puolesta. Naureskelivat hullun töistä kun yhtiön metsässä hakkuuaukon näkivät.
Että ei tämän takia kannata hankkia korkeita oppiarvoja eikä polkupyörää tarvitse keksiä uudestaan.
Mikko Mäkelä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
