Hyvin tehty rakennus on ympäristöystävällinen

Lehdessänne 8.2.2012 olleessa arkkitehti Mikko Viljakaisen haastattelussa todetaan puurakentamisen vähentävän rakentamisen

ympäristöhaittoja merkittävästi.

Puuta rakennusmateriaalina

on jo pitkään puolustettu ympäristöargumentein ja niistä on huoletta ”poimittu rusinat pullasta”, eli valittu oman materiaalin kannalta sopivia vertailunäkökulmia.

Rakennusalan standardoinnissa on jo päästy EU-tasolla yksimielisyyteen siitä, että jos halutaan tarkastellaan rakennuksen ympäristövaikutuksia, pitää tarkastella koko rakennusta ja sen koko elinkaarta. Ei pelkästään rakentamisvaihetta – saati jotain yksittäistä rakenneosaa.

Ympäristöä haittaa vähiten

sellainen rakennus, jonka elinikä on pitkä, joka tarvitsee vähän huoltoa ja korjauksia elinkaarensa aikana ja jonka käytön aikainen energian kulutus on pieni. Valittiinpa rakennusaineeksi mikä tahansa, hyvin tehdyn rakennuksen elinkaaren aikaiset ympäristökuormitukset ovat lähes yhtä suuret.

Keskeinen ero muodostuu

rakennuksien energian kulutuksesta ja energian tuottamisen välisistä ympäristövaikutuksen eroista sekä mahdollisista eroista elinkaaren pituudessa. Kaikki materiaalit ovat oikeutettuja oikeassa

paikassa ja oikein käytettynä.

Sitran Bionova Oy:llä

teettämän tutkimuksen mukaan puukerrostalon ja betonikerrostalon välinen ero rakennuksen elinkaaren aikana on 5–7 prosenttia, ei moninkertainen, kuten jutun kuvatekstissä mainitaan.

Rakentamiseen käytetään runsaasti luonnonvaroja, jotka

palaavat rakennuskäytön jälkeen takaisin luonnon kiertokulkuun. Mineraalituotteet kierrätetään rakennusta purettaessa useimmiten infrarakentamiseen, metallit kerätään talteen ja jalostetaan uusiksi tuotteiksi, puupohjaiset tuotteet hyödynnetään energiaksi.

Suomessa ei ole pulaa sen paremmin tiilen valmistukseen käytettävästä savesta, betonin valmistuksen kiviaineksesta kuin sementin valmistukseen tarvittavasta kalkkikivestä nyt näkyvissä olevana aikana.

Kiviaineksien otto rakentamisen tarpeisiin pitää vain hoitaa yhteiskunnan kannalta kestävällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Haluaisin vielä lisätä, että tuore jätepuitedirektiivi asettaa rakentamiseenkin materiaalin aineena hyödyntämisen eli kierrättämisen vaatimukseksi 70 prosenttia (siis polttaminen poissuljettu!). Mineraalipohjaiset materiaalit pystyvät tähän vastaamaan, puulla saattaa olla tässäkin omat haasteensa.

Jutussa viitataan myös Oulun yliopiston tekemään tuoreeseen

selvitykseen mutta ei ole

annettu tarkempaa tietoa selvityksestä.

Kysyin selvitystä yliopiston

kirjastosta, mutta siellä ei keksitty, mistä selvityksestä oli kyse. Tiedonhaluista lukijaa auttaisi, jos lehti yksilöisi lähteensä.

Tiina Suonio

Tuoteryhmäpäällikkö,

Rakennustuoteteollisuus RTT Ry.

Helsinki

Avaa artikkelin PDF