Suomi ei ole EU:lleerityisasemassa
Aluepolitiikan tarkoituksena on tasoittaa taloudellisia eroja, mutta se on myös investointia kilpailukykyyn, aluekomissaari Johannes Hahn sanoo. ”70 prosenttia EU:n budjetista menee 25 prosentille alueista. Niiden nousu tarkoittaa kasvavia markkinoita, ja siitä hyötyy myös Suomen vienti.” Bo Stranden Kuva: Viestilehtien arkistoTURKU (MT)
Suomi sijaitsee Venäjän vieressä, itärajan asutuksemme harvenee, pohdimme Nato-jäsenyyttä ja voisimme olla Euroopan unionissa avainasemassa Venäjän tuontienergian korvaamisessa puuperäisellä bioenergialla.
EU ei silti katso tarpeelliseksi syytää tänne erityistukia.
”Emme ajattele maita poliittisesti, vaan aluekehityksen kannalta”, EU:n itävaltalainen aluekomissaari Johannes Hahn sanoi MT:n haastattelussa keskiviikkona Turussa.
MT kysyi Venäjästä, koska Hahn osallistui Turussa Itämeren aluetta pohtivaan kokoukseen. Se tosin lässähti, sillä ensin tulonsa peruivat Ukrainan tilanteen vuoksi pääministerit Venäjää ja Saksaa myöten ja sitten myös ympäristöministerit. Korkein taso jäi neljän suomalaisministerin varaan.
EU pyrkii saamaan jäsenmaitaan yhteistyöhön tietyn alueen, kuten Itämeren, hyväksi.
Hahnin arvio viiden vuoden ponnistuksesta oli, että komissio voisi vetäytyä EU-ohjelmissa enemmän taustalle ja paikalliset poliitikot, alueet ja järjestöt valjastaa käytännön työhön. Myös rahoja tulisi suunnata tehokkaammin ja kansaa valistaa enemmän.
Onko EU:n aluepolitiikka siis epäonnistunutta?
”Ei! Sillä on saatu paljon aikaan 40 vuoden aikana”, Hahn parahti.
”Erityisesti Suomi on toiminut niin, että muutkin voisivat ottaa siitä mallia.”
Syy on se, että Suomi on hoitanut hallintohommat pykälien mukaan ja onnistunut haalimaan myös yksityistä rahaa.
Komission pääosaston ohjelmajohtaja Pekka Jounilan mukaan Suomeen on syntynyt aluekehitysrahaston avulla 6 500 yritystä ja 30 000 työpaikkaa.
Muuttoliikettä tämä kaikki ei ole kuitenkaan pysäyttänyt.
”Me emme tee jakoa maaseudun ja kaupunkien välillä, vaan näemme päinvastoin, että kaupunkiseudun kehittymisestä hyötyy ympäristökin. Esimerkiksi Rovaniemi voisi olla vahva veturi ja herättää kiinnostusta koko Lappiin”, Hahn sanoi.
”Suomi päättää rahojen käytöstä itse ja se on suunnannut niitä eniten kaupunkeihin. Meidän tehtävämme on auttaa, että ihmiset voivat asua siellä missä haluavat.”
Jounilan mukaan kaupungit ovat painottuneet suomalaisessa rahanjaossa, koska EU-rahaa hakevat yritykset sattuvat sijaitsemaan taajamissa.
Alkavalla 2014–2020 rahoituskaudella maaseudun mahdollisuuksia voi lisätä se, että 25 prosenttia aluekehitysrahoista tulee ohjata vähähiilisen talouden edistämiseen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi uusiutuvia energialähteitä.
Uutta ovat myös kumppanuusohjelmat, jossa rahaa käytetään enemmän rahastorajojen yli. Komissio hyväksynee Suomen ohjelman vielä tässä kuussa, kunhan hallitus toimittaa korjatun version Brysseliin.
Myös Venäjä-rajayhteistyöhön rahat odottelevat päätöstä. Komission mukaan rajarahat ovat jumiutuneet siksi, että Suomi ilmoitti komissiolle panostamansa summan, mutta ei ottanut huomioon EU:n rahastosääntöjä.
Helmikuussa 2013 käydyt budjettineuvottelut johtivat siihen, että Suomen nettomaksu sekä EU:lle kokonaisuudessaan että rakennerahastoihin kasvaa. Rakennerahaa Suomi maksaa neljä ja saa 1,3 miljardia euroa eli kolmanneksen viime kautta vähemmän.
Neuvotteluista vastannut Eurooppa-ministeri Alexander Stubb (kok.) piti kehitystä luonnollisena, koska laajeneminen on tuonut EU:hun köyhempiä alueita. Suomi tinki harvan asutuksen kriteereistä, mutta keskieurooppalaiset maat hyötyvät uudesta ”siirtymäalueiden” kriteeristöstä.
Kansallisen osuuden kanssa aluerahaa on jaettavissa 2,3 miljardia euroa. Valtaosa siitä ohjautuu Itä- ja Pohjois-Suomeen.
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) odottaa niiltä 1 200 uutta yritystä ja 12 000 työpaikkaa.
Hahn itse on halukas työllistämään itsensä tulevassakin komissiossa.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Me emme
tee jakoa
maaseudun ja
kaupunkien välillä.«
JOHANNES HAHN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
