Kuuluisa luolakaupunkion asumaton ja hiljainen
GEORGIA
Mongolien hyökkäykset, ankarat maanjäristykset ja maailmankuvan muuttuminen autioittivat Georgiassa sijaitsevan Uplistsikhen erikoisen luolakaupungin.
Puuttomalla vuorenharjanteella on usein talvellakin lämmin. Auringonsäteiltä on vaikea löytää suojaa.
Luolakaupunki perustettiin yli kolmetuhatta vuotta sitten. Kallioon kaivettu kaupunki oli tärkeä Silkkitien väliasema. Aasiasta Eurooppaan matkanneet karavaanit pysähtyivät kaupungin lähistölle useiksi päiviksi.
Kaupungista muodostui huomattava poliittinen ja uskonnollinen keskus. Kaupungin tori oli erityisen vilkas ja tarjonta monipuolinen.
Luolissa asui enemmillään yli 20 000 asukasta.
Suuria asuntoluolia oli yli seitsemänsataa. Niistä on jäljellä alle kaksisataa. Usein toistuvat maanjäristykset koituivat kaupungin turmioksi.
Muinaisen kaupungin suurin ongelma oli juomaveden saanti. Taitavat asukkaat osasivat käyttää hyödykseen keramiikkaa.
Kuuden kilometrin päässä olevasta lähteestä johdettiin vesi kaupungin tuntumaan. Kallioon kaiverrettiin tunneli, josta vesi nostettiin keramiikkaputkistoa myöten 44 metrin korkeuteen. Työ oli insinööritaidon mestarinäyte.
Samasta luolasta, josta vesi johdettiin ylös, pääsee nyt rappusia myöten kallion harjalle.
Viimeisen askelman jälkeen avautuu erikoinen näkymä. Edessä on paljasta kalliota, luolan suuaukkoja, suuria kiviä ja horisontissa loputtoman tuntuisesti rutikuivaa, pölyävää ylätasankoa.
On vaikea kuvitella, että tällä paikalla on kauan sitten ollut kukoistava kaupunki.
Etenemisessä pitää olla rauhallinen ja varovainen. Syvälle kallioon kaivertuneiden reittien seuraaminen on turvallisinta. Muualla on liukasta tai maa vierii jalkojen alla.
Talvellakin amiraaliperhoset lentelevät muinaisella pääkadulla ja sisiliskot vilistävät luolissa.
Vanhan kirkon takana voimakas, jankuttava tjakkera, tjakkera, tjakkera -ääntely pelästyttää jokaisen kulkijan. Vuoripyy juoksee kyyryssä alas rinnettä ja pyrähtää lentoon leveät, kuperat siivet päristäen.
Vanha teatteri on romahtanut jokeen. Kuningatar Tamarin halli on edelleen vaikuttava. Tarunhohtoinen kuningatar ei tosin koskaan asunut siellä. Georgian keskiaikaisen monarkian kulta-aikaan johtanut kuningatar Tamar (noin 1160–1213) rakensi suurvallan Kaukasukselle.
Tamarin hautaa ei ole löydetty. Georgialaiset sanovat: ”Hän kuuluu kaikille ja ei kenellekään. Hänen hautansa on georgialaisen sydämessä.”
Luolakaupungista on paras poistua alas laaksoon samaa reittiä kuin sinne kavutaankin. Tunnelin alapäässä kulkukoirat odottivat kärsivällisesti väsyneitä kulkijoita.
Maailmanpankin rahoittaman informaatiokeskuksen portilla istuvat vartijat, myyjät ja koirat sulassa sovussa. Myyjillä ei ole intoa esitellä edes auringon käpertämä postikortteja.
EERO KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
