Tutkimus- ja kehitysraha valuu Kankkulan kaivoon, jos viisi muuta kilpailutekijää eivät ole kunnossa

Juho Romakkaniemen mukaan Suomella on neljä samankaltaista maata, joita kannattaa katsoa ja joiden kanssa kilpailemme investoinneista. Ne ovat Ruotsi, Tanska, Saksa ja Hollanti Kuva: Carolina Husu

Yrityksille syydetty tutkimus- ja kehitysraha valuu hukkaan, jos muut kilpailukyvyn edellytykset eivät ole kunnossa, sanoo Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi.

”TKI-rahoitus (tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta) ja verovähennykset ovat hyviä katalyyttejä ja vipuvarsia vauhdittamaan innovaatiotoimintaa Suomessa, mutta vain, jos muu toimintaympäristö yrityksille on kilpailukykyinen. Jos ei ole, rahat heitetään Kankkulan kaivoon.”

Romakkaniemen mukaan Suomella on neljä samankaltaista maata, joita kannattaa katsoa ja joiden kanssa kilpailemme investoinneista. Ne ovat Ruotsi, Tanska, Saksa ja Hollanti.

”Niihin meidän pitää verrata itseämme koko ajan, ja niissä viittä kilpailutekijää, joita yritykset arvioivat.”

Tekijät ovat työvoiman saatavuus ja tuottavuus, energian saatavuus, logistiikka ja saavutettavuus, verotus sekä sääntely-ympäristö, kuten kaavoitus, luvitus ja valitus. Näissä meidän pitää voittaa muut kokonaisuudessaan, ja logistisen takamatkan vuoksi petrata muissa vielä enemmän.”

Nyt Suomen tilanne vaikuttaisi olevan ”hieman heikko”, sillä isoja investointeja on mennyt muun muassa Hollantiin. Suomi on pärjännyt raaka-aineisiin perustuvissa metsäteollisuuden investoinneissa sekä kapean osaamisen erikoisaloilla, kuten lääke- ja peliteollisuudessa.

”Sanoisin, että kun TKI-investoinneista pääosan pitäisi tulla yritysten rahoituksena, se on sama kuin narulla työntäisi tai kantaisi vettä kaivoon, jos kilpailutekijät eivät ole samaan aikaan kunnossa”, Romakkaniemi sanoo.

”TKI-panosten vivutus ja katalyyttivaikutus toimivat parhaiten rajatapauksissa: jos investointia on suunniteltu ja se saadaan aikaistumaan tai jos yrityksen investointi ei ole ihan varma, julkinen TKI-panostus voi saada sen toteutumaan.”

Valtion panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan on pari miljardia euroa vuodessa, ja siihen on kaavailtu puolen miljardin korotusta vuosittain.

Pahimpia pullonkauloja Suomessa ovat nyt osaavan, ”eikä edes osaavan”, työvoiman saanti, sillä tekijäpula vaivaa kaikkia aloja ja kolkkia Suomessa. Romakkaniemi korjaisi tilanteen kotimaisen saatavuuden osalta uudistamalla työttömyys- ja sosiaaliturvaa, luopumalla maahanmuuttajien osalta saatavuusharkinnasta ja lisäämällä osaamista.

”Nykyhallitus on tehnyt oikeita asioita mutta julkisella rahalla, vaikka tehokkaimmat toimet eivät maksa mitään”, hän sanoo mainiten paikallisen sopimisen, ansiosidonnaisen porrastamisen ja saatavuusharkinnan.

”Energiassakaan ei tarvita julkista rahaa, sillä yksityinen sektori investoi kyllä itse uusiutuviin. Suomi voisi hyvin olla päästöttömän ja edullisen sähkön suurvalta ja viedä sitä Saksaan, kun nyt siitä on niukkuutta kaikkialla.”