Sinisiivet ovatinnoittaneet suurmiehiä
”Tuhannet kukat nyökkäävät ystävällisesti toisilleen aivan kuin kuiskaten julki ihastuksensa ja kukkassydäntensä hiljaisen riemun, jota ei häiritse perhosten huikenteleva parveilu toisen povelta toiselle… Hiljaa ne lepäävät kukalla. Sen tuoksu, sen väri on niille kylliksi, ja sen tähden ne lähtevät helposti lentoon... Ne ikään kuin aavistavat, miten lyhyt aika niille on suotu, eivätkä jätä sitä käyttämättä.”
Näin kirjoittaa Suomen kansallisfilosofi J. V. Snellman vuonna 1842 julkaistussa novellissaan Rakkautta ja rakkautta. Hän kiinnittää erityistä huomiota perhoseen, joka on ”pieni mutta ihana, verhottuna safiirinsiniseen kulta- ja purppurareunuksiseen pukuun”.
Lienee mahdotonta sanoa varmasti, mitä perhosta Snellman on ihaillut. Suomen perhoslajistoon ei ole kuulunut sinistä perhosta, jonka siivissä olisi kulta- ja purppurareunukset. Kuvauksen kohteen koon, värityksen ja lentoajan perusteella on kuitenkin selvää, että laji kuuluu sinisiipiin.
Hyviä arvauksia voisivat olla lilaa, kultaa ja purppuraa hohtavat ketokultasiipi (Palaeochrysophanus hippothoe) ja luhtakultasiipi (Lycaena helle).
Toisaalta ainakin sinisten hohtosinisiiven (Polyommatus icarus), kangassinisiiven (Pjebejus argus) ja ketosinisiiven (Lycaeides idas) koiraiden alapinnalla on oransseja kirjailuja, jotka tulevat esiin perhosten aukoessa ja sulkiessa siipiään.
P. Mustapäänä tunnettu Martti Haavio kirjoittaa kesäisen runon sinisiivestä iltaisella lehtoniityllä: ”Oi aika ihanin! Ja perho sinisiipi! / Ja varjot niituille jo hämyisille hiipi. / Ja lehto unelmoi.”
Haavion voi huomata pohtineen sinisiipiä muutenkin kuin luonnontieteellisesti: ”Ei unhoittaa hän voi / perhoa sinistä, laulua aran rastaan, / neitoa sinistä, ken tanssi tiellä vastaan.”
TUOMO KOMULAINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
