Hapatuksen rautarouva teki suomalaisesta kaurasta miljoonabisneksen

Merja Scharlin löysi oikean bakteeriyhdistelmän usean yrityksen jälkeen. Kehitystyössä hänelle tärkeää on, että linja on selkeästi oma. 

Hevosten rehua. Puuroviljaa.

Kaura ei ollut 1970-luvulla maineensa kukkuloilla – luomusta, vatsaystävällisistä bakteereista ja kasvissyönnistä puhumattakaan.

Maanviljelijän tytärtä se ei hidastanut. Bioferme Oy:n perustaja ja fermentoitujen kauratuotteiden uranuurtaja Merja Scharlin luotti siihen, että maailma vielä joskus hyppäisi itsepäisen yrittäjän kelkkaan.

Nyt yrityksen päätuotetta, Yosaa, näkee jokaisen suuremman ruokakaupan hyllyssä.

Ne ovat kotimaisesta kaurasta valmistettuja, täysin kasvipohjaisia välipaloja, jotka sisältävät maitohappo- ja bifidobakteereita.

Yritys seilaa historiansa toisella aallonharjalla. Vuodessa myynti on kasvanut 30 prosenttia.

Kasvissyönti- ja kaurabuumi kirittävät menekkiä.

Kaarinan tehdasta laajennetaan parhaillaan. Uudistuksen myötä pakkauskapasiteetti lähes tuplaantuu.

Yosaa viedään muun muassa Ruotsiin, Norjaan ja Hollantiin. Vientimarkkinoille kannuksia antaa tuore omistaja Fazer.

Mutta pysähdytäänpä hetkeksi.

Kuin minkäkin piilaaksolaisen menestystarinan, tämänkin tarinan alku löytyy autotallista.

Sinne Scharlin perusti Piispanristin mehuaseman.

Olen kauhean eläinrakas. Se ei vain ollut minun alaani.

Merja Scharlin löysi aihion pahvipakkaukseen Sveitsistä. Scharlin oli pitkään pohtinut, miten saisi pieniin purkkeihin riittävästi tietoa tuotteesta. Kaksipuolinen pahvi antoi tiedoille runsaasti lisätilaa. Vieressä laatupäällikkö Auli Hänninen. 

Scharlin oli valmistunut Helsingin yliopistosta, takana olivat lihateknologian opinnot Viikissä ja työharjoittelu kasviseinestehtaalla.

Liha ei pääaineesta huolimatta houkutellut.

"Olen kauhean eläinrakas. Se ei vain ollut minun alaani."

Sen sijaan hän seurasi kiinnostuksella biodynaamista viljelyä Ruotsissa.

Sitten Scharlin kuuli hapatuksesta. Bakteerit, probiootit, edistivät kuulemma suoliston hyvinvointia. Hän suunnitteli käyttävänsä niitä hapankaalin fermentoinnissa.

Elintarvikekehityksen professori Seppo Salmiselta Scharlin sai kuulla elävien probioottien käytöstä kauran hapatuksessa.

Ideaa oli kaupattu isoille elintarvikeyrityksille, mutta tuloksetta.

"Sen arvoa ei ymmärretty", Scharlin sanoo.

Idean takana oli viljateknologian grand old man, professori Hannu Salovaara. Salovaara empi kuullessaan Scharlinin kiinnostuksesta.

Ei kuulostanut lupaavalta, että suuryrityksen sijaan ideaan tarttuisi yhden hengen mehubisnestä pyörittävä nainen.

Scharlinilla oli kuitenkin etu puolellaan: hän uskoi ideaan tosissaan. Eikä päättäväisen naisen päätä helposti käännetty.

Ei kuitenkaan tiedetty, mikä bakteeriyhdistelmä sopisi parhaiten kauralle. Bakteeriyhdistelmän pitäisi hapattaa kaura, olla terveellinen – ja vielä maukaskin.

Scharlin yhdisteli mehutehtaassaan bakteerikantoja ja availi näytepurkkejaan toiveikkaana.

"Tulos oli milloin mitäkin, monta kokeilua sai heittää menemään."

Toisinaan näytteestä lehahti epämääräinen juuston tuoksu.

"Oikea versio saisi pian löytyä. Pelto ui kohta kaurassa", leukaili aviomies.

Eräänä päivänä Scharlin havaitsi näytepurkkeja availlessaan, että yksi niistä poikkesi muista.

"Tuoksu oli mieto ja miellyttävä, näyte oli hyytynyt kauniisti. Siinä oli neljää eri bakteerikantaa."

Bioferme Oy:n toimitusjohtajana toimii Merja Scharlinin poika Niko. Hän luotsaa yrityksen yhteistyötä Fazerin kanssa. Taustalla näkyvää Kaarinan tehdasta laajennetaan parhaillaan 

Piispanristin mehuasema muutettiin Bioferme Oy:ksi. Yosan lanseerausvuonna 1995 heilahti yksi monista onnenpotkuista.

Äkkiseltään vuosi ei kuulosta onnenvuodelta, Suomen talous rämpi lamassa.

Samana vuonna tapahtui kuitenkin muutakin. Suuremmat firmat tekivät hyvinvointia edistäviä elintarvikkeita tunnetuksi. Raision kolesterolia alentavat Benecol-tuotteet ampaisivat tunnettuuteen. Samalla Valio lanseerasi probiootteja sisältävän Gefilus-jugurttinsa.

Pienempi Bioferme pääsi tuomaan tuotteensa markkinoille historiallisen hyvässä imussa.

Joku olisi voinut hyvän lähdön jälkeen seurata tilannetta hissukseen, muttei Scharlin: uuteen tehtaaseen investoitiin yli yhtiön liikevaihdon verran.

"Se oli uhkarohkeaa", hän myöntää. "Olen kiitollinen siitä, että uskalsin ottaa riskin. Sisäistä pelkoa piti hallita."

Nykyisin ohjaksia pitelee Scharlinin poika ja Bioferme Oy:n toimitusjohtaja Niko Scharlin. Elintarviketeknologiaa opiskellut Niko Scharlin on ollut mukana alusta asti.

Yhteistyö sujuu, joskin 72-vuotiaalle äidille vastuun jakamisessa on toisinaan ollut harjoiteltavaa.

"Äiti on itsepäinen – hyvässäkin mielessä", Niko Scharlin naurahtaa.

Päättäväisyyskään ei auttaisi ilman kauraa. Suomalainen kaura on erinomainen raaka-aine, Merja Scharlin kehuu. Kotimaisen kauran laadussa on kyse viljelijöiden ammattitaidosta ja oikeasta tekniikasta.

"Amerikkalaiset vieraat kertoivat, ettei viljan kuivaustekniikka ole heillä samalla tasolla. Kauraan jää karvas maku."

Vastaavia tuotteita ei edelleenkään juuri maailmalta löydy.

Aina kulutustottumukset eivät mene maissa yksiin – edes naapureiden kesken. "Ruotsissa laitetaan enemmän ruokaa ja ostetaan litra kerrallaan, meillä menee pientä purkkia", Merja Scharlin kertoo.  

"Bioferme on hyvin selkeästi perheyritys, johon tekijät ovat sitoutuneita", sanoo laatupäällikkö Auli Hänninen. 

Fazer osti Biofermen maaliskuussa. Yrityskauppa avaa uusia mahdollisuuksia, yrittäjät iloitsevat.

"Fazer on juuriltaan kotimainen perheyritys, jaamme samat arvot", Niko Scharlin sanoo.

Biofermen lippulaivatuote on alusta asti ollut metsämarjainen Yosa. Se myy edelleen hyvin. Ostajansa ovat löytäneet myös Sport-välipalat, joissa proteiinin määrää on lisätty herneproteiinilla. Ensi vuonna tuotevalikoima laajenee.

Entä mitä alan rautarouva ounastelee kasvisbuumirintamalla tapahtuvan seuraavaksi?

"Härkäpapu tulee, idioottivarmasti", Merja vastaa. "Herneeltä odotan vielä enemmän. Keltainen herne on Suomessa vielä hyödyntämättä."