Energian omavaraisuus pitäisi aluetalouden pyörimässä
Luonto kasvaa puuta ja ruokaa sekä sielulle virkistystä. Biotalous tuottaisi myös huomattavan määrän energiaa, mutta sille tarvitaan jakelukanavat. Jaana Kankaanpää Saara Olkkonen Kuva: Viestilehtien arkisto”Koko Suomi voitaisiin helposti rakentaa energiaomavaraiseksi”, sanoo Vaasan yliopiston Levón-instituutin kehittämispäällikkö Pekka Peura.
”Aluetaloudellisesti se olisi valtava juttu. Jos koko fossiiliseen käytetty rahamälli jäisi pyörimään omalle alueelle, se olisi todella suuri.”
Peura puhui tiistaina Helsingissä biotalousseminaarissa, jonka järjesti harvaan asutun maaseudun teemaryhmä.
Levón-instituutin laskelmat energiaomavaraisuudesta perustuvat vain sellaisiin biomassoihin ja jätelietteisiin, jotka ovat nykyisellään ”ylijäämää” ja helposti käyttöön otettavaa.
Mukana ovat päätehakkuiden tähteet, olki ja kesantoalojen biomassa, ruokohelven tuotanto, maatilojen karjanlanta ja jäteveden puhdistamojen liete. Siihen ei ole laskettu puunjalostusteollisuuden käyttämää eikä ruuantuotannossa tarvittavaa raaka-ainetta eikä tuuli- ja aurinkoenergian potentiaalia.
Kun mukaan otetaan vain ylijäämä, se ei kilpaile nykyisen maa- ja metsätaloustuotannon kanssa, Peura korosti.
Esimerkiksi Kaustisen seutukunnassa säästyisi joka vuosi 74 miljoonaa ja Pietarsaaren seudulla 230 miljoonaa euroa varoja, jotka nyt maksetaan muualta tuotavasta energiasta ja polttoaineista.
Muutokseen tarvitaan poliittista, järjestelmällistä työtä niin kansallisesti kuin alueilla, kuten Tanskan esimerkki osoittaa. Siellä on energiantuotannossa siirrytty keskitetystä mallista puoli-hajautettuun, mutta aikaa meni pari vuosikymmentä.
”Tekniikka kyllä seuraa, kunhan motivaatiota ja innokkuutta syntyy.”
Pisimmällä energian omavaraisuudessa on 1 200 asukkaan Jepua (MT 15.11.2013). Sen energiaosuuskunta pyörittää biokaasulaitosta, jolle tuottavat kaasua yhdeksän sikalaa, perunan jalostuslaitos ja Snellmanin tuotantolaitos.
Biokaasulla lämpiävät alueen kodit ja yritykset mukaan lukien Snellmanin laitos.
Myös Oulun eteläisen kolmessa seutukunnassa on lupaava biokaasuhanke. Tavoitteena on kerätä biokaasua sitä tuottavilta maatiloilta maitoautoilla. Ongelmana ovat kuitenkin jakelu ja markkinointi.
”Tuotanto ja logistiikka olisi järjestettävissä. Tarvittaisiin vain innokas jakeluverkoston rakentaja”, sanoo Keski-Pohjanmaan Biolaakson kehitysjohtaja Anne Pesola.
Hän kertoi surullisen käytännön esimerkin. Pietarsaaressa sijaitseva Alholmens Kraftin monipolttolaitos oli valmistuessaan yksi maailman suurimpia uusiutuvan energian voimaloita. Nyt se käyttää tuonti kivihiiltä kolmen miljoonan euron edestä.
”Mitä vastaavat päätökset tarkoittavat koko kansantaloudelle?”
Kun pieniltäkin yrityksiltä edellytetään ympäristövaikutuksista lupamenettelyä, Pesola pitää kummallisena, miksei energiaomavaraisuudesta tehdä vastaavia arviointeja.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, joka entisenä yrittäjänä tukee ja rahoittaa nykyisin muita yrityksiä, kertoi myös käytännön esimerkkejä bioenergiahankkeista Kempeleestä ja Sievistä.
Sipilän mukaan biotalouden edistämiseen tarvittaisiin yhteiskuntasopimus, koska yritykset eivät voi investoida lyhytjänteisten poliittisten päätösten varaan.
Toiseksi hän kertasi aiemman esityksensä kasvurahastosta, jolla autettaisiin biotalouden pk-yrityksiä kasvun ja kansainvälistymisen tielle. Varoja siihen saataisiin myymällä valtion omistuksia sellaisista suuryrityksistä kuin Telia-Sonera ja Stora Enso.
KAIJALEENA RUNSTEN
Oulun eteläisen kolmessa seutu-
kunnassa on lupaava biokaasuhanke.
Tavoitteena on kerätä biokaasua sitä tuottavilta maatiloilta maitoautoilla. Ongelmana ovat kuitenkin jakelu ja markkinointi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
