Ruokapiratismia lautasellani

Kukaan ei sano sanaa puhelin, kun

tarkoittaa kirjaa. Eikä kukaan sano kissa, jos puhuu koirasta. Puhuttaessa ja

kirjoitettaessa käytetään sanaa, joka

vastaa kyseessä olevaa asiaa.

Näin ollen voisi ajatella, että paistijauheliha on paistista jauhettua jauhelihaa. Yhtä lailla härkä on kuohittu sonni

ja riistaa ovat lihan tai turkiksen takia metsästettävät luonnonvaraiset nisäkkäät ja linnut.

Elintarvikkeiden ja ravintoloiden

ruoka-annosten nimissä vallitsee silti

sanojen sekamelska.

Tiettyjen käsitteiden käyttö on

kaupallisessa mielessä karannut käsistä.

Viime syyskuussa Maaseudun

Tulevaisuus kertoi, että kaikki kaupassa

paistijauhelihana myytävä ei olekaan paistia. Vähimmillään paistin osuus

jauhelihasta voi olla 5 prosenttia.

Yle ihmetteli uutisessaan sukupuolenvaihdosta, joka lehmälle tehdään ravintoloiden keittiöissä ja elintarviketeollisuudessa. Muu ei oikein selitä sitä, miten paljon Suomessa myydään häränlihaa. Härkiä ei kovin moni tässä maassa

kasvata.

Sitten on riista. Riistakäristyslihaa myy yksi jos toinenkin valmistaja. Riistakäristys on yksi lounasravintoloiden

suosikkiruoka. Täyttääkö tarhattu

uusiseelantilainen saksanhirvi riistan määritelmän? Minusta ei.

Sekametelisoppa jatkuu kananmunissa ja kotimaisissa omenoissa.

Millainen tuotantomuoto tuottaa

onnellisen kanan munia? En näin äkkiseltään löydä mistään tuotanto-ohjeita, jotka huomioivat kanojen tunne-elämän.

Joka syksy kauppaan tulevat myyntiin suomalaiset omenat, joiden lajike on keltainen, punainen ja puna-keltainen. Viralliseen lajikeluetteloon niitä ei ole kirjattu.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on luvannut selvittää paistijauheliha- ja härkänimityksiin mahdollisesti liittyvät väärinkäytökset.

Selvitystyössä elintarvikkeiden

pakkausmerkintöjä koskevat vaatimukset ovat hyvä ohjenuora.

Niiden mukaan pakkausmerkinnät eivät

saa johtaa ostajaa harhaan esimerkiksi elintarvikkeen ominaisuuksien, valmistus- tai tuotantomenetelmän suhteen.

Evira kertoo aikanaan, onko lihatuotteiden nimikkeistä huomauttamista tai peräti väärän tiedon antamista. Toivottavasti virasto jatkaa selvittämistä penkomalla muiden elintarvikkeiden nimistöä.

Minua ainakin johdetaan harhaan. En voi kuluttajana luottaa kaikissa tilanteissa

siihen, että ruuan pakkausmerkinnät ja itse tuote vastaavat toisiaan.

Miksi me kuluttajat alistumme siihen?

Sama ei tule kuuloonkaan muiden

kulutustavaroiden kohdalla. Kukaan ei edes yritä myydä mopoautoa mersuna. Jos halpaa rättiä myydään merkkivaatteena, puhutaan tuoteväärennöksistä ja piratismista.

Joko kuluttajien olisi aika vaatia, että kaupan oleva ruokakin vastaisi pakkausmerkintöjen ja ruokalistojen antamaa

lupausta sisällöstä?

Suomalaisen ruuan ainoa ja paras

kilpailuvaltti on laatu. Siitä tuottajien on pidettävä kiinni.

Ei pidä alistua siihen, että suurella

työllä viljeltyjä ja kasvatettuja raaka-

aineita kohdellaan kaltoin elintarvikeketjussa. Jokainen esimerkki horjuvasta nimistöstä ja epämääräisistä käytännöistä

nakertaa kuluttajien luottamusta kotimaiseen ruokaan.

Miksi pitäisi valita kalliimpi kotimainen, jos ei kuitenkaan varmuudella tiedä,

mitä ostaa?

maija.ala-siurua@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF