Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyssä tärkeintä on aikuisten toiminta

Puhelimen kautta jokainen lapsi voi altistua seksuaaliselle väkivallalle. Kuvituskuva. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kun lapsilta kysytään Suomessa seksuaaliväkivallan kokemuksista, lapset vastaavat, että “kaikillehan sitä käy”.

Kyseessä ei ole ongelma, jota tapahtuisi jossakin kaukana. Lapsi ei ole turvassa edes omassa huoneessaan, kun digilaitteiden avulla kuka tahansa voi saada häneen yhteyden. Usein aikuiset tarjoavat ratkaisuksi sitä, että lapset eivät menisi lainkaan nettiin. Tämä ehdotus ei toimi, sillä netti kuuluu myös lapsille, ja vastuu lasten turvallisuudesta, myös netissä, on kaikilla aikuisilla.

Lapsen seksuaalisuuden kehittymiseen kuuluu olla kiinnostunut omasta kehosta ja esimerkiksi seksistä. On tavallista, että lapsi voi hakea tietoa netistä seksuaalisuuden teemoihin liittyen. Lasta ei saa kuitenkaan jättää yksin etsimään kaipaamiaan tietoja, sillä netissä hän saattaa törmätä väärään tietoon, haitalliseen sisältöön tai vaarallisiin yhteydenottoihin.

Näyttöön perustuva seksuaalikasvatus on keskeinen keino seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisemiseksi. Seksuaalikasvatus luo pohjaa tulevaisuudelle: lapsista kasvaa aikuisia, jotka tietävät, miten kunnioittaa ja turvata sekä omia että muiden rajoja.

Jos aikuinen lähestyy lasta seksuaalissävytteisin viestein tai alastonkuvin, on kyse rikoksesta ja lapseen kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta. Aikuisen argumentit oman toimintansa oikeuttamiseksi voivat olla äärimmillään lasta syyllistäviä, tekoa vähätteleviä tai jopa kokonaan teon kieltäviä.

“Lapsi otti minuun itse yhteyttä ja jatkoi yhteydenpitoa.” Tällä tavoin aikuinen voi pyrkiä siirtämään vastuun toiminnastaan lapselle, vaikka vastuu on aina aikuisella. Aikuisella on sekä ikänsä että kokemuksensa näkökulmasta vastuu lapsen turvallisuudesta, sellaisessakin tilanteessa, jossa lapsi esimerkiksi lähettää aikuiselle seksuaalissävytteisen viestin.

Lasta syyllistävät asenteet elävät edelleen vahvoina, erityisesti seksuaalirikosten kohdalla. Lapsen olisi pitänyt tajuta, olisi pitänyt lähteä pois, olisi pitänyt suojautua, olisi pitänyt pyytää apua oikeaan aikaan.

Nämä asenteet seksuaaliväkivaltaa kokenutta lasta kohtaan pahentavat seksuaaliväkivaltakokemuksen haitallisuutta aiheuttamalla häpeän ja syyllisyyden kokemusta, sekä vaikeuttavat tapahtumista ilmoittamista, ongelmaan puuttumista ja avun saantia.

Lapsi ei välttämättä ymmärrä, että joillakin aikuisilla voi olla muita motiiveja, kuin mitä he sanovat ääneen, eikä lapsi vielä hahmota kaikkia niitä seurauksia, joihin yksittäinen teko voi johtaa. On kohtuutonta odottaa lapselta sellaista pitkäjänteistä, harkittua toimintaa, johon moni aikuinenkaan ei pysty.

Kaikenlaiset reaktiot ovat normaaleja seksuaaliväkivallan kokemisen aikana ja sen jälkeen, eikä mikään yksittäinen reaktio todista, että seksuaaliväkivaltaa ei olisi tapahtunut. Voi olla, että lapsella menee jopa vuosia ymmärtää, että se mitä hänelle tapahtui, oli väärin.

Lapsi voi myös olla riippuvuussuhteessa tekijään, jolloin hänellä ei ole todellista mahdollisuutta katkaista yhteyttä seksuaaliväkivallan tekijään. Seksuaaliväkivaltaa tehnyt henkilö voi myös olla lapselle jostakin syystä tärkeä, jolloin lapsi voi olla tapahtuneen jälkeen yhteydessä tekijään.

Stereotyyppiset mielikuvat lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan tekijöistä voivat myös vaikeuttaa seksuaaliväkivallan tunnistamista, jos tekijänä on esimerkiksi henkilö, joka on muusta syystä yhteisössään arvostettu tai ihailtu.

Seksuaalikasvatus ei yksin ole riittävä ratkaisu ongelmaan, vaan se sälyttää vastuun tämän kansanterveysongelman ratkaisemisesta lapsille ja perheille. Tarvitsemme sääntelyä, jonka avulla teknologiayhtiöillä on velvollisuus kehittää käyttäjille turvallisia järjestelmiä.

Jokaisella lasten kanssa työskentelevällä ammattilaisella on velvollisuus kasvattaa lasta tunnistamaan, suojautumaan ja toimimaan niissä tilanteissa, joissa hänen oikeutensa ovat uhattuina.

Mutta ennen kaikkea jokaisella aikuisella on vastuu omasta käyttäytymisestään. Ei ole mitään perustelua, joka oikeuttaisi lapsiin kohdistuvan väkivallan.

Maarit Mustonen

asiantuntija

Tanja Simola

kehittämispäällikkö

Lasten suojelu ja Nettivihje

Pelastakaa Lapset ry