Joulukortin saaminenkoskettaa vuodesta toiseen
Suomalaisen suosikkikortti on edelleen sinisävyinen talvimaisema, mutta graafisesti tyylitellyillä kuvilla alkaa olla yhä suurempi ostajajoukko. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoHämeenlinna (MT)
Joulukortti kertoo välittämisestä ja muistamisesta. Pieni ele, kosketus joskus jopa vuosien takaa.
”Joulu on sosiaalisten suhteiden inventaario. Silloin katsotaan osoitekirjasta, keneen vielä pidetään yhteyttä”, kuvailee Markku Laakso.
Kortti kiinnittää meidät perinteisiin ja luo ihannekuvaa joulusta, jollaisia vietettiin ”silloin ennen”. Sellaisia ei enää ole, mutta niiden ajatteleminen tuo hyvän mielen.
Pulleat punatulkut, lyhteet, kynttilät, talvimaisemat ja tontut ovat suomalaisten suosikkeja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen enkeleitä unohtamatta. Nämä kuvat muun muassa Martta Wendelin on piirtänyt lähtemättömästi mieliimme.
”Suomalaisen lempijoulukortissa on sinisävyinen, tumma maisema, jossa pilkahtaa valo tuvan tai saunan ikkunasta. Tunnelma on hiljainen ja rauhallinen”, kuvaa Markun poika Ville Laakso.
Laaksojen voi hyvällä syyllä sanoa olevan todellisia joulukorttien asiantuntijoita.
Markun isoisä perusti korttiyritys Paletin vuonna 1922. Markun poika Ville on Paletin nykyinen toimitusjohtaja ja omistaja yhdessä sisarensa Veeran kanssa.
”Olemme kortti suussa syntyneitä.”
Joulukortin aiheet ovat sidoksissa tapoihin, kulttuuriin ja kieleen. Siksi joulua pitää kuvata eri tavalla maasta riippuen, Markku Laakso kertoo.
Paletilla on tytäryhtiöt kaikissa Baltian maissa, ja jokaista varten tehdään omanlaisiaan kortteja. Aiheiltaan Suomesta kaikkein kauimpana on Liettua, jonka joulukorteissa näkyy voimakkaasti katolisen kirkon läsnäolo.
Suomessa kuva-aiheet ovat maallistuneet, mutta uskonnollisillakin korteilla on ostajansa, Ville Laakso kertoo.
”Monenlaisissa korteissa on tähtiä, mutta niiden symboliikka on verhotumpaa.”
Tontut kuuluvat ruotsalaisten ja norjalaisten jouluun, mutta vain harva naapurimaan tonttuhahmo sopii suomalaisten mielikuvaan joulutontusta.
”Huumori on erittäin hankala joulukortin aihe”, Markku Laakso jatkaa. Esimerkiksi brittiläinen roisi joulumeininki ei suomalaisiin uppoa.
Vaikka valtaosa kuva-aiheista on perinteiden kiteymiä, aiheet uudistuvat hiljalleen.
Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa suositaan muuta Suomea vaaleampisävyisiä, tyyliteltyjä ja graafisempia kuvia, Ville Laakso kertoo.
Some tai digitalisoituminen eivät ole Laaksojen mielestä perinteisen postikortin uhka tai vaihtoehto.
Kortti on kuin pieni, henkilökohtainen lahja. Lähettäjä on nähnyt vaivaa ja kirjoittanut viestinsä käsin. Monesti kortti halutaan antaa suoraan sen saajalle, Markku Laakso kertoo.
”Jos tässä joku töpeksii, niin posti. Ihmiset saattavat jättää kortteja lähettämättä, koska eivät ole varmoja niiden perillepääsystä.”
Jouluna ihmiset haluavat tehdä hyvää, ja kortti on helppo tapa laittaa toimeksi.
Paletti tekee yhteistyötä muun muassa Suomen Punaisen Ristin ja Unicefin kanssa.
Suomalainen erikoisuus on lähettää kortteja ilman kirjekuorta.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa kortti on lähinnä turistin tervehdys, muuten viesti sujautetaan kuoreen.
Markku Laakso kertoo amerikkalaisten ihmettelevänkin, miksi täällä lähetetään kortteja, joiden sisällön voi kuka tahansa lukea.
”Tässä piilee yksi kortin viehätyksistä. Tekstin näkee kuka vain, mutta vain lähettäjä ja vastaanottaja sen merkityksen ja piiloviestit.”
Markku Laakso lainaa filosofi Johannes Ojansuuta: ”Käsinkirjoitetun postikortin saaminen on kuin ihmisen kosketus toisen iholla.”
Maija Ala-Siurua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
