Kiasma säväyttää puolen vuoden remontin jälkeen
Anssi Pulkkinen & Taneli Rautiainen: Dialogi. Pirje Mykkänen/Kansallisgalleria Kuva: Viestilehtien arkistoPerjantaina remonttitauon jälkeen avautuva Kiasma säväyttää ja puhuttelee yleisöään kaikilla kolmella uutuusnäyttelyllään.
Maailmankuulun yhdysvaltalaisen valokuvataiteilija Robert Mapplethorpen (1946–1989) kuvat vievät matkalle 1970-luvulta 1980-luvun puoliväliin.
Näyttelyssä on yhdeksän eri teemaa ja noin 250 teosta taiteilijan uralta alkuvaiheiden esinekoosteista studiokuviin. Siellä nähdään myös Mapplethorpen kaksi elokuvaa.
”Eniten Mapplethorpen taidetta kuvastaa pyrkimys kauneuteen ja täydellisyyteen, vaikka hänen uransa lähti liikkeelle 1970-luvun underground-maailmasta”, sanoo intendentti Marja Sakari, yksi näyttelyn kolmesta kuraattorista.
Mapplethorpesta tuli valokuvaaja sattumalta, kun hän oli saanut käyttöönsä polaroid-kameran 1970-luvun alussa.
”Mapplethorpe on sanonut taiteilijuudestaan, että hän on oikeastaan veistäjä”, Sakari mainitsee.
Veistäjyys on myös nyt avautuvan näyttelyn kantava juonne: mustavalkoiset teokset ovat alkuvuosien polaroid-kuvista alkaen leikittelyä ihmiskeholle osuvilla valoilla ja varjoilla.
Toisen puolen Mapplethorpen kauneudentajusta esittelevät veistoksellisen pelkistetyt värikkäät kukkakuvat.
Kiasman viidennen kerroksen kokoelmanäyttely Elements nostaa pääosaan ihmisen suhteen maailmaan ja luonnonvoimiin. Maa, vesi, tuli ja ilma saavat teoksissa rinnalleen energian ja valon.
Anssi Pulkkinen ja Taneli Rautiainen ovat saaneet Dialogi-teokseensa idean Virginia Woolfin teoksesta Majakka. Romaanin toisen osan aloittavan vuoropuhelun repliikit on sekä taivutettu valonauhasta että leikattu kiveen.
Itse teoksessa molemmat osiot ovat vuorovaikutuksessa sekä keskenään että ympäröivän näyttelytilan kanssa. Teos avautuu ikkunoiden kautta myös Kiasman ulkopuolelle.
Huomaamatta ei jää Mario Merzin Nimetön (Iglu), jonka kupu kohoaa yli neljän metrin korkeuteen. Iglu kuvasi Merzille paitsi yleismaailmallista asumista myös luonnon ja kulttuurin kohtaamista. Teokseen kytkeytyy myös Fibonaccin lukujono (0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13...), joka näkyy niin kotiloiden kuin galaksienkin rakenteissa.
Elements-näyttelyssä kannattaa vilkaista verhojen taakse tai riisua kengät ja astua hämärään tilaan. Poikkeamisilla löytyvät niin Liisa Lounilan kuvaama ukkosmyrsky kuin Maaria Wirkkalan Vakain aikein, joka on kullattu, liikkuva lattia.
Ihminen on eri aikoina jäsentänyt todellisuutta elementtien tai alkuaineiden avulla. Antiikin Kreikan filosofit jakoivat olevaisen tuli-, vesi-, maa- ja ilmaelementtiin.
Nykyään maailmankaikkeuden olemusta tutkivat fyysikot ja kosmologit – ja toisaalta taiteilijat. Näyttely luotaa ihmisen suhdetta maailmaan ja luonnonvoimiin Kiasman kokoelmiin kuuluvien taideteosten kautta.
Neljännessä kerroksessa kokoelmanäyttely Face to Face – muotokuva nyt! paneutuu omankuvien ja muotokuvien maailmaan.
Esillä on perinteisiä taiteilijaomakuvia. Toisaalta moni keskittyy myös kasvojen ja näköisyyden sijaan kehon tai fyysisen läsnäolon kuvaamiseen.
Puhutteleva on maaliskuusta syyskuuhun esillä oleva valikoima Kalervo Palsan omakuvista, joita esillä on yhteensä 26.
MAIKKI KULMALA
Robert Mapplethorpe 13.3.–13.9., Elementit 13.3.–9.8.,
Face to Face – muotokuva nyt! 13.3.2015–7.2.2016.
www.kiasma.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
