70 vuotta sitten evakkojen arki oli kovaa mutta sopu sijaa antoi
Päivä on 9. kesäkuuta, aamu aurinkoinen, kello tulee viittä vaille kuusi. On rauhallista. Sotilas kirjoittaa kirjettä kotiin, perheet nukkuvat lähistön taloissa.
Kunnes taivas repeää, tykit ampuvat, lentokoneet jylisevät, pommit paukkuvat, talot palavat. Sotilaat hakkaavat ovia, nukkuville karjalaisille tulee lähtö kohti länttä. Hevoskärryille otetaan mukaan mitä saadaan, osa lähtee polkupyörällä, loput kävellen.
Tällä tavalla alkaa Tuusulassa Jokelan Karjala-Seuran Joka-teatterin näytelmä Silkkikivi. Aihe on herättänyt satamäärin kiinnostuneita nousemaan paikalle jo ennen kukonlaulua, jotta kokemus tasan 70 vuotta sitten alkaneesta suurhyökkäyksestä saisi todellisuudentuntua.
Reijo Rantakarin ohjaama ja Pekka Saariston käsikirjoittama Silkkikivi alkaa hyökkäyksen alta lähtevästä evakkotaipaleesta. Varsinaiset tapahtumat sijoittuvan lyhyen prologin jälkeen Varsinais-Suomeen Paimioon, jossa Saaristo syntyi evakkoperheeseen vuonna 1948. Näyttelijänä ja teatteriohjaajana tunnettu Saaristo kirjoitti Silkkikiven vuonna 1981.
Näytelmä kertoo paikallisen väestön ja karjalaisten välisestä kanssakäymisestä, jossa sattuu ja tapahtuu. Evakot havittelevat pääsemistä kunnon elämän alkuun pikku hiljaa sodan jälkeen, mutta kaikki eivät katso tilannetta hyvällä.
Maanjako herättää tunteita ja ihastumiset tappeluita. Aseet paukkuvat, viinaa juodaan ja silkkikivellä rakastutaan palavasti.
Näytelmä pyörii Kososen perheen ympärillä, jota pyörittää Matilda Kosonen (Ritva Rantakari).
Huumorimiehenä kunnostautuu erityisesti evakkomies Haltian Konsta (Vilho Udd), joka ei kunnioita rahtustakaan paikallista rovasti Lehtokannelta (Martti Väyrynen).
Moni pääosien näyttelijä on varsin nuori, mikä näkyy jonkin verran kokemattomuutena näyttelemisessä. Varsin onnistuneesti toimii kuitenkin esimerkiksi Matildan tytär Eeva-Sisko (Ida Karttunen).
Lopuksi käy hyvin niin kuin aina kesäteattereissa. Vaikka evakkojen elämä ei helppoa ollutkaan sodan jälkeisinä vuosina, katsojien ei tarvitse lähteä varhaisaamun teatterista arkitöihinsä kyynel silmässä, vaan huumorin pilke silmäkulmassa ja yhtä kokemusta rikkaampana.
Silkkikivi erottuu sikäli edukseen useimmista muista harrastajakesäteattereista, ettei siinä ole pääasia älytön meno ja hervottomuutta tavoittelevat vitsit, vaan pohditaan vakavampiakin asioita.
Silkkikivi esitetään Jokelassa neljättä kertaa, ensimmäinen oli vuonna 1988. 71-vuotias Rantakari ohjaa näytelmän ensimmäistä kertaa.
Ohjaaja on tyytyväinen siihen, että innostusta näyttelemiseen on ja paikallisia nuoria on saatu mukavasti mukaan.
Hän kannustaa väkeä teatteriin mukaan: ”Vaikka paljon se ottaa (aikaa), paljon se antaakin.”
Teatteri toimii Jokelan Työväentalon pihalla, jossa näytelmiä on kesäkuun ajan.
JOUKO KYYTSÖNEN
Silkkikivi. Joka-teatteri, Siljalantie 2, Tuusulan Jokela.
www.joka.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
