Maanviljelijäpojasta kasvoi maailmanparantaja
”Maanviljelys on pitänyt haihattelijan jalat maassa”, naurahtaa lempääläinen psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen, joka viljeli maata opiskelun ja uran ohessa 1980-luvulle asti.
Kotitila Tammelassa on yhä toinen koti, jossa voi rentoutua metsätöissä ja huristella vuosimallin 1960 Fordson Dexta -traktorilla.
Sotaorpona syntynyt Ojanen otti äitinsä ja enonsa avustuksella jo 14-vuotiaana vastuuta 70 hehtaarin tilasta, jonka isä oli hankkinut ennen kaatumistaan jatkosodassa.
”Hommaa riitti, mutta ei siihen varsinaista tragediaa liittynyt. Vaikka eno oli sairaalloinen ja jouduin tekemään aika usein raskaimmat työt, siinäkin oli se hyvä puoli, että kunto koheni.”
Töissä hankittu kunto myös auttoi koulukiusaamisesta kärsinyttä poikaa.
”Sen jälkeen ei kukaan pystynyt kiusaamaan ainakaan fyysisesti, kun työnsin kuulaa pari metriä pidemmälle kuin muut.”
Kokemuksilla saattoi olla vaikutuksensa ammatinvalintaan.
”Sitä joutui paljon miettimään, että mikä minussa oikein on vikana, kun olen niin hyvä kiusanteon kohde.”
Päällimmäiseksi jäi kuitenkin tunne siitä, että maalla vietetty lapsuus antoi hyviä eväitä. Tilanpidossa oppi vastuuntuntoa ja työteliäisyyttä.
”Kristinusko ja perhe ovat minulle tärkeitä voimanlähteitä”, kahden aikuisen pojan ylpeä isä nimeää tukipilareikseen.
Intohimoinen tutkija ei ole malttanut luopua työstä eläkkeelläkään, vaan uusia kirjoja syntyy yhä tiiviissä tahdissa.
”Eihän minua ole olemassakaan, kun kirjoitan. Flow-tila, ajan riento, on aika arvokas asia, sillä siinä ei ehdi kiinnittämään huomiota itseensä ja tulkitsemaan asioita liikaa, mihin taas ahdistuneet ja masentuneet ihmiset usein kietoutuvat.”
Liikunnan lisäksi Ojanen harrastaa elokuvia.
”Vanhan ajan länkkärit ovat suosikkejani. Olen varmaankin aika romanttinen mies, joka haluaa, että hyvä voittaa pahan.”
Tavallista tallaajaa lohduttanee tieto, ettei onnellisuusprofessorikaan ole aina onnensa kukkuloilla. Ojanen tunnustautuu melankoliaan taipuvaiseksi maailmanparantajaksi.
”Sitä havahtuu usein maailman ja oman itsensä rikkinäisyyteen.”
HENNA VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
