Metsänomistuksessa monia arvoja

Monet kaupungeissa asuvat eläkeläiset ja muut pienomistajat näkevät metsissään paljon muutakin arvokasta kuin pystyssä kasvavat puut, Merja Rintamäki kirjoittaa. Aune Sinkkonen ja kimmo haimi Kuva: Viestilehtien arkisto

Monia pienmetsänomistajia häiritsevät aloitteet, joissa

vaaditaan uudistuksia metsänomistukseen. Takana on tehometsätalous ja halu saada metsänomistajat parempaan kontrolliin.

Monet kaupungeissa asuvat eläkeläiset ja muut pienomistajat näkevät metsissään paljon muutakin arvokasta kuin pystyssä kasvavat puut. Kun metsänhoitokustannukset

syövät yhä isomman osan

kasvun tuotosta ja joissakin

tapauksissa ylittävät sen,

metsän myyntihalut ovat

ymmärrettävästi laimeat.

Epävarmoina aikoina metsä on myös yksi vaihtoehto riskinalaisille pankkitalletuksille. Yhä tärkeämmäksi tekijäksi on noussut metsien virkistysarvo.

Hakkuukypsäksi ehtineitä

metsiä ei todellakaan ole

liiaksi asti. Vanhoissa metsissä

säilyvät luontoarvot ja monimuotoisuus, vaikka niitä ei sisällytettäisikään luonnonsuojelun piiriin.

Oma muutamankin hehtaarin metsäpala muodostaa siteen kovin uhrauksin hankittuun isänmaahan.

Tämä on merkittävä tekijä näinä aikoina, jolloin monet arvot ja ajatukset häilyvät peikkoina tulevaisuuden

odotuksissa.

Metsien pirstaloituminen on uhka, joka voidaan hyvin estää. Jos metsänpohjista tarjotaan käypä markkinahinta, palstojen koot suurentuvat luonnostaan.

Kohtuuttomat ajatukset uusista maksuista ja veroista eivät saa estää pienmetsien omistajanvaihdoksia.

Merja Rintamäki

sihteeri

Keskustan

Vähänkyrön paikallisyhdistys

Avaa artikkelin PDF