Orjuus ja vapauden ihannointikäyvät käsi kädessä
Liberalismin musta kirja ei ole kevyt iltapala – ei aiheidensa eikä myöskään kirjoitustyylinsä puolesta.
Italialainen Urbinon yliopiston filosofian professori Domenico Losurdo käy läpi liberalismin aatehistoriaa 1700-luvulta 1900-luvulle.
Iso paino on liberalismin suhteella orjuuteen, mutta käsitellyksi tulevat myös yhteydet kolonialismiin, kansanmurhaan ja rasismiin. Silmiä avaavaa on se, että innokkaimmin vapautta ja itsehallintoa vaativat historiassa orjanomistajat.
Losurdon mukaan liberalismia voidaankin pitää alkuvaiheissaan orjia tai palvelijoita omistavan luokan itsetunnon ilmaisuna. Liberalismi ei siis niinkään korostanut vapautta ja yksilöä, vaan vapaiden yksilöiden muodostamaa yhteisöä.
Rotuvaltio jatkoi elämäänsä Yhdysvaltain sisällissodan päättymisen ja orjuuden lakkauttamisen jälkeenkin.
Losurdo kysyykin, oliko Yhdysvallat liberaali valtio, kun mustien syrjintä ja sorto ja intiaanien kansanmurhat riehuivat valtoimenaan.
Periaate rotujen tasavertaisuudesta tuli osaksi liberaalia identiteettiä vasta 1900-luvun puolivälistä alkaen.
Herrarodun demokratia, Pohjois-Amerikka tyhjänä kehtona, alkuperäisväestöjen pakkosiirrot ja kansanmurhat. Locken, Tocquevillen ja Sieyèsin ajatuksia Haitista, Algeriasta, Irlannista. Teemat ovat kiinnostavia, mutta lukeminen raskasta, jos maailmanhistoria ei ole kovin tuttua.
Vuosilukuja Losurdo käyttää hintsusti. Monen Ranskan vallankumoukseen liittyvän käsitteen tarkistin itse Wikipediasta. Teki tiukkaa kahlata loppuun saakka.
PAULA LIESMÄKI
Losurdo Domenico: Liberalismin musta kirja.370 sivua.
Into Kustannus.
Teemat ovat kiinnostavia, mutta lukeminen raskasta, jos
maailmanhistoria
ei ole kovin tuttua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
