Saksan kansallispuistot vaalivat esteettömyyttä ja suurta reittivalikoimaa – Merkityiltä poluilta poistuminen johtaa sakkoihin

Kuuden kilometrin esteetön reitti kulkee Eilfelin pyökkimetsissä. 

Hiljattain valmistuneet puiset sillat kulkevat metsän keskellä. Niiden jälkeen alkaa leveä hiekkatie, jota pitkin vastaantulevat nauttivat ensimmäisistä hellepäivistä.

Saksan läntisin kansallispuisto Eifel kutsuu retkeilemään kaikkia: perheitä, urheilijoita, vanhuksia sekä jatkossa myös näkö- ja liikuntarajoitteisia.

Leveä hiekkatie, joka kiertää kuusi kilometriä kansallispuiston pyökkimetsässä, on haluttu tehdä jokaiselle helpoksi kulkea.

Esteettömyys Saksan luontokohteissa on yleistä.

”Haluamme tarjota elämyksiä kaikille aikana, jolloin kansallispuistojen kävijämäärät vain kasvavat. Erityisesti rullatuolilla ja lastenvaunujen kanssa liikkuvat on otettu huomioon teitä rakentaessa”, puistonvartija Max Effenberg kertoo.

Valtaosa ohjetauluista, jotka esittelevät Eifelin historiaa ja sen lajistoa, ovat pistekirjoitettuja. Useista löytyy myös nappuloita, joita painaessa kone latelee kansallispuistosta tietoja retkeilijälle ääneen useilla eri kielillä.

Effenberg näyttää maisemapaikan kylttiä, josta kävijä voi lukea pistekirjoituksella, missä suunnassa on vesistö, metsä ja levähdyspaikka.

”Näkö- ja liikuntarajoitteisia kävijöitä on koko ajan enemmän ja he saapuvat meille uudestaan ja uudestaan.”

Suomalaisesta Eifelin kansallispuiston suosituin luontoreitti tuntuu leveine teineen ja puhuvine ohjetauluineen ennemminkin kaupunkipuistolta kuin rauhoittumiselta kaukana sivistyksestä.

Toki myös pienempiä polkuja löytyy. Itsenäisesti samoavalle retkeilijälle Eifel ei välttämättä ole otollisin matkakohde, sillä poluilta poikkeaminen on tiukasti kielletty.

Samanlaiset jokamiehenoikeudet kuin Suomessa eivät Effenbergin mukaan toimi Saksassa.

Puistossa ei saa pystyttää telttaa yöksi, tehdä tulta eikä kerätä syötäväksi marjoja tai sieniä.

Effenberg pitää käytäntöä täysin normaalina.

”Keski-Euroopan kävijämäärät ovat Suomea huomattavasti suuremmat. Puistotyöntekijöiden valvontatehtävät ovat lisääntyneet viime vuosina turistimäärien myötä.”

”Emme halua luontoon mitään ihmisen jälkiä. Jo nyt joudumme ajoittamaan sakottamaan ihmisiä, jotka eivät kunnioita sääntöjä”, hän kertoo.

Saksalaisissa kansallispuistoissa on tavallista liikkua ryhmässä. Effenbergin ja hänen kollegoidensa järjestämillä maksuttomilla retkillä käy vuosittain 10 000 ihmistä. Joskus puistokierroksille osallistuu jopa sata kävijää kerralla.

Puistoa on kehitetty viime vuosina jatkuvasti kävijämäärien kasvun vuoksi.

”Luonnosta nauttiminen on koko ajan suositumpaa. Se näkyy puistossa niin hyvässä kuin pahassa”, Effenberg toteaa.

Vähän matkan päässä tienreunassa siintää nojatuoleja, joihin väsynyt reissaaja voi köllähtää ihailemaan vain muutama päivä sitten puihin puhjenneita lehtiä.

Taukopaikkoja on tehty puistoon tiheästi.

Esteettömän kulun rakentaminen luontoon ei ole vaivatonta. Esteettömyyttä vaalitaan silti. Effenberg painottaa, ettei esteettömyys ole keneltäkään pois.

”Luonnosta ja näkymistä voi nauttia monilla eri aisteilla.”