Kemijärvellä on kelkka poikineen
KEMIJÄRVI (MT)
Kemijärven Varastotiellä on esillä sekä Suomen ensimmäinen moottorikelkkamalli, lumikiitäjäksi silloin sanottu Ski-Doo että sitä edeltäneitä ”ummenajokkaita”. Niiden lisäksi talteen on saatu yksi kelkka jokaista Suomessa myytyä mallia.
Kemijärven moottorikerhon ”homenokat” alkoivat panna talteen ensimmäisiä moottorikelkkoja 1990-luvun alussa. Nykyisin lähinnä Sauli Koskiniemen, Esa Kuhan ja Matti Gröötilän vastuulla olevassa museossa on näytteillä yli 160 kelkkaa ja rekeä.
Moottorikelkkamuseon kylkeen kasvoi myös moottorisahaosasto, kun Antero Pekkalan 400 sahan kokoelma siirtyi museon hoitoon.
Moottorikelkan historia lähtee Yhdysvalloista ja Carl Eliassonista, joka rakensi itselleen avuksi kelkkoja ja haki niille patentin vuonna 1927.
Samoihin aikoihin Matti Lohi Suomen Ranualla teki ummen-ajokkaita. Siinä puutynnyri pantiin pyörimään moottorin voimalla. Tynnyriin kiinnitetyt aisat vetivät sitten hiihtäjää tai jopa rekeä.
Esa Kuha kertoo, että nimi ummenajokas tulee ajoporosta, joka osaa vetää umpihangessa eikä pelkästään menouraa myöten.
Lohen ajokki oli vuosia käytännön töissä ja veti jopa viittä miestä metsäpalstalle.
Suomen ensimmäisten moottorikelkan omistajien joukossa on tuttuja nimiä Aslak Juusosta Reidar Särestöniemeen. Nimet ja myyntipäivät ovat tallessa museon listassa.
1950-luvulla posti kulki joka paikkaan, ja Postilaitos hankki avuksi kuusi moottorikelkkaa.
Postilla oli myös moottorireki, Bombardier-lumikiitäjä, jolla saattoi viedä sekä postia että väkeä. Se ajoi säännöllistä linjaliikennettä myös tiettömien taipaleiden taa.
Kelkkojen kehitykseen tuli lisää vauhtia, kun Eliassonin patentti umpeutui, ja hänen ideaansa päästiin vapaasti kopioimaan ja parantelemaan.
Suomessa valmistus alkoi 1960-luvulla. Kovia nimiä olivat Lumikko, Winha ja Lynx sekä Polaris. Valmet teki kelkkoja Terhi-merkillä.
Veljekset Pohjolan Finncat oli monien sähköyhtiöiden käytössä. Gröötilä muistaa, että kelkkojen muoviset matot eivät kestäneet. Kun kelkat myytiin yksityisille, ne alkoivat kestää.
”Konsti oli siinä, että mattoa ei saanut kiristää kesällä, ettei se kiristynyt talvella liikaa.”
Maailmalla Ski-Doosta tuli aluksi yleisnimi kaikille kelkoille. Sittemmin onneaan ovat yrittäneet ainakin ruotsalaiset Larven, Sno-Tric ja Ockelbo, kanadalaiset Husky ja Moto-Ski sekä Panther, Mercury, Yamaha ja jopa Harley-Davidson.
Ratkaisuja oli monenlaisia eivätkä kaikki hyvätkään jääneet käyttöön, jos myyntivoima puuttui.
Joissakin kelkoissa oli liian heikot moottorit. Usein moottori oli liian raskas, eivätkä sen säädöt pysyneet kohdallaan.
Kelkkakuume oli kuitenkin korkealla, ja kelkkoja tehtiin myös rakennussarjoista. Kokonaan tee se itse -kelkkojakin oli. Piirustuksia julkaistiin muun muassa Tekniikan Maailmassa.
Vaarallisin viritys oli ummen-ajokas, jossa moottori työnsi hiihtäjää selästä.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
