Poliisien väheneminen jo ongelma maaseudulla
Poliisiylijohtaja Paateron puheista on alkanut kuultaa läpi huoli poliisitoimen sujumisesta. Asia on kyllä ymmärretty jo aikaa sitten täällä syrjäseuduilla.
Sinänsä ei ole huono saavutus, että vain viidessä prosentissa hälytyksistä poliisin saapuminen kestää yli tunnin, mutta sille, kuka on kiireellisen avun tarpeessa, tunti on mahtavan pitkä aika odotella. Kuinkahan moni odottaa järjestysvallan tuloa kaksi tuntia tässä maassa? Pisin kuulemani odotusaika on ollut puoli vuotta.
Rikollisten röyhkeys on noususuunnassa, ja avuksi ongelmiin esitetään omatoimisen valvonnan ja silmälläpidon lisäämistä.
Siis seurataan katseella, kun naapuria hakataan. Väliinmeno ei tule kysymykseen, siitä saa helposti pahoinpitelysyytteen; uhrejahan ei tueta millään lailla, mutta rikollisia paapotaan.
Aika on kyllä ajanut kyläpoliisin ohi, ei kukaan halua nykyään olla vastuussa vuorokauden ympäri, kesät talvet.
Valitsemamme poliitikot ovat kehittäneet tätä yhteiskuntaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Seurauksena on ollut erilaisten elämisen perusedellytysten hidas, mutta vääjäämätön vetäminen pois haja-asutusalueilta. Postit, pankit, kaupat, terveyspalvelut, tienhoito ja lopulta poliisikin.
Tilastojen mukaan rikollisuus on vähentynyt joiltain osin, mutta mahtaneeko kehitys johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että pienempiä tapauksia ei viitsitä ilmoittaa viranomaisille, koska asia ei kuitenkaan tule selvitetyksi. Kyläpoliisin aikaan pampunkantaja tunsi jo tekotavasta oletetun syyllisen ja kävi poimimassa talteen.
Poliisin voimavarojen supistaminen lienee saavuttanut kynnyksen, jonka jälkeen turvallisuus tässä maassa lähtee laskuun. Hienosti rakennettu hyvinvointiyhteiskunta alkaa rapautua, koska nuorisorikollisuuden torjunta jää tekemättä, pikkurötökset selvittämättä ja kansalaiset alkanevat turvautua oman käden oikeuteen, koska kukaan ei pidä enää huolta heidän asioistaan.
Vastaavasti niiden kansalaisten, jotka elävät lakien ja asetusten mukaan, elämää vaikeutetaan koko ajan, esimerkkinä vaikkapa metsästäjät, ammunnan harrastajat, maatalousammatin harjoittajat ja turkistarhaajat.
Tästä kaikesta herää kysymys: Mistä me täällä sivummalla maksamme veroja?
Heikki Rekola
Sysmä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
