VIERASKOLUMNI Suomen varhaisimmat asukkaat

Aina silloin tällöin uutisoidaan, että nyt on löytynyt Suomen vanhin asuinpaikka, mutta ei sen paremmin Lahden Ristola kuin Joutsenon Kuurmanpohjakaan ole ihmisen ensimmäinen elinpaikka Suomessa. Suomessa on kiertänyt eränkävijöitä aina kun Suomi on ollut jäätön ja Euroopassa ihmisiä.

Tällä hetkellä vanhimman asuinpaikan titteliä pitää hallussaan Karijoen Susiluola.

Milloin ihminen asutti Susiluolaa, ei tarkoin tiedetä. Paikalla on asuttu joskus ennen viimeisintä jäätiköitymistä (25 000 vuotta sitten) ja edellisen lämpökauden (Eem, 125 000 vuotta sitten) jälkeen aikana, jolloin Suomessa eli mammutteja ja leijonia.

Susiluolasta on löydetty yksinkertaisia työkaluja, jotka on tehty paikallisista kivistä: graniitista ja hiekkakivestä. Muotoilu on karkeaa, ja siksi arvostelijat ovat kiistäneet löydöt ja pitäneet kivenlaidan murtumia luonnon luomina.

Viime keväänä julkaistu tutkimus (Schulz ym., Germania 88) ja sen tarkat kuvat osoittavat kuitenkin, että muotoilu on tarkoituksenmukaista ja tekijät ovat olleet taitavia kiven käsittelijöitä. Tarkoituksena on ollut luoda kiveen leikkaava terävä särmä. Karkea muotoilu johtuu käytetyistä kivilajeista, joista ei saa yhtä siistiä tulosta kuin piikivestä ja hienojakoisista tulivuorikivistä.

Jos kivityökaluista voisikin kinastella, aivan kiistaton osoitus ihmisen elosta on nuotion pohja, jonka tuhkakerrostumat on kaivettu esiin jääkauden tuoman moreenin alta. Nuotiohiilistä ei pystytty ikää määrittämään, sillä radiohiilimenetelmä yltää vain noin 40 000 vuoden ikään. Ikähaarukaksi jää siis 40 000–125 000 vuotta.

Susiluolan asukkaat eivät olleet suoranaisia esi-isiämme. Nykyihminen asui silloin vielä Afrikassa, joten Susiluolan asukkaat olivat neandertalilaisia.

Nimi on annettu Saksassa olevan ensimmäisen löytöpaikan mukaan.

Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten neandertalilaisia kuvattiin kömpelöinä, köyryselkäisinä apinaihmisinä. Oikeutta neandertalilaisille teki Björn Kurtén romaaneillaan Musta tiikeri ja Mammutin suojelija. Oman käsityksensä neandertalilaisista kertoo myös juuriltaan suomalainen Jean Untinen-Auel, jonka romaanisarja Maan lapset on ollut kansainvälinen menestys.

Kurténin romaaneissa neandertalilaiset ja nykyihmiset saivat keskenään lapsia, mutta jälkeläiset olivat hedelmättömiä. Nyttemmin on osoitettu, että risteymä oli hedelmällinen. Eurooppalaiset kantavat perimässään muistoa neandertalilaisista: pari prosenttia geeneistämme on heiltä peräisin.

Heiltä olemme perineet vaalean ihomme, ja kenties Elovena-tytön siniset silmät ja vaalea tukkakin kertoo neandertalilaisista esivanhemmista. Afrikkalaiset ovat ”puhtaita” nykyihmisiä, mutta me eurooppalaiset olemme sekarotuisia, syntyneet nykyihmisen ja neandertalilaisen läheisestä kanssakäymisestä.

Ominaisuudet, jotka erottavat meidät afrikkalaisista, ovat perua sukupuuttoon kuolleelta ”alkuihmiseltä”. On siinä suomalaisella rasistilla selittämistä!

Ei neandertalilaisten ulkonäkö loppujen lopuksi ollut kovin poikkeava.

Keskimääräisiin nykyihmisiin verrattuina he olivat vankempia ja kasvojen luusto hiukan toisenlainen. Erot ovat niin vähäisiä, etteivät ne oikeuta pitämään neandertalilaisia ja nykyihmistä eri lajeina. Jos pukisimme neandertalilaisen liituraitaan, hän voisi istua pörssiyhtiön hallituksessa, eikä siellä tehtäisi sen huonompia päätöksiä kuin nykyäänkään.

Avaa artikkelin PDF