vierasyliö Verotus paisuttaa asumiskustannuksia
Heikosta talouskehityksestä huolimatta kiinteistönpito on Tilastokeskuksen mukaan jatkanut rivakkaa kallistumistaan. Tammi-maaliskuussa kiinteistöjen ylläpitokustannukset nousivat 2,3 prosenttia vuoden takaisesta. Asuinkerrostalojen kohdalla nousua oli 2,7 prosenttia.
Koko Suomen mitassa kaukolämpökustannukset nousivat 5,2 prosenttia. Niin sanotut erilliskustannukset (muun muassa kiinteistöverot, vakuutukset ja tontinvuokrat) nousivat 4,5 ja vesikustannukset 4,3 prosenttia. Kevyt polttoöljy sentään halpeni 7,7 prosenttia.
Vuosi 2014 jäänee suvantovaiheeksi ylläpitokustannusten nousussa. Joillain paikkakunnilla – esimerkiksi pääkaupunkiseudulla – kaukolämpö ja sähkö ovat jopa halventuneet.
Toisaalta kiinteistöverotus on tuntuvasti kiristynyt ja monet muutkin kustannukset ovat kasvaneet. Kuntatasolla kiinteistöverotus kiristyi kerrostalojen ja liiketilojen kohdalla kovimmillaan selvästi yli 50 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna (esimerkiksi Raahe ja Varkaus).
Pitkälti yli sata kuntaa on nostanut kiinteistöveroprosenttejaan vuodelle 2014. Pääkaupunkiseudulla kiinteistöveroprosentit eivät nousseet tälle vuotta, mutta viimesyksyiset arvostusperusteiden muutokset nostivat maksettavaa veroa sielläkin runsaat viisi prosenttia.
Omakotitalojen kohdalla pienillä paikkakunnilla suhteelliset muutokset saattoivat vuoteen 2013 verrattuna olla kolminumeroisia, mikä kuumensi kiinteistönomistajien tunnelmia keväällä.
Veropaineet yltyvät, koska kiinteistöveroa pidetään yksioikoisen ongelmattomana verona.
Vuodelle 2015 näkymät ovat kuluvan vuoden kaltaisia. Talouden piristymistä ei ole näköpiirissä, mutta kustannukset kasvavat kiinteistöveroa ja energiaveroja kiristämällä.
Valtion talouden tasapainottamisen takia kiinteistöveroprosenttien ala- ja ylärajoja ollaan nostamassa, mikä sekä pakottaa että mahdollistaa kuntien veronkiristyksiä.
Mikäli esitysluonnos kiinteistöveron rajojen muutoksista menee läpi, Espoossa kiinteistövero nousee peräti noin neljänneksen verran vuonna 2015. Helsingissä ja Vantaalla kiristymisvaikutus jää tämän esityksen pohjalta alle 10 prosenttiin.
Kiinteistöala on seurannut tuskaisasti keskustelua kiinteistöverotuksen kehittämisestä (=kiristämisestä).
Kiristämisen puolestapuhujia on riittänyt. Hämmästyttävän iso osa asiantuntijoista ja päättäjistä tuntuu suhtautuvan nykyisissä olosuhteissa kiinteistöverotuksen kiristämiseen harmittomana toimenpiteenä. Veron ei nähdä vinouttavan päätöksiä.
Sen sijaan sen arvioidaan vakauttavan kuntien veropohjaa, lisäävän ilman ongelmia verotuloja, ja jopa lisäävän työvoiman liikkuvuutta. Eivätkä kiinteistönomistajat eivätkä itse kiinteistöt olisi kiristyksistä moksiskaan. Tälle optimismille ei ole katetta.
Suomen kokonaisveroaste (verotuotot suhteessa kokonaistuotantoon) on jo nykyisellään maailman kovimpien tasolla noin 46 prosentissa.
Tämän lisäksi Suomessa on edelleen noin kolmen prosentin alijäämä julkistaloudessa. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että verotuksen lisäkiristäminen on odotettavissa ilman muita toimenpiteitä.
Näin ollen kiinteistöverotuksen kiristäminen joitain muita veroja keventämällä ei ole uskottavaa. Silti tähän yleensä kiinteistöveron kannatuspuheissa vedotaan. Vuodelle 2015 hallitus on leikkaamassa kiinteistöverotuksen kiristyksen osuuden pois kuntien valtionavuista.
Kiinteistöveron kiristäminen nykyisestään on poissa yksityisestä kulutuksesta ja osin myös kiinteistöjen investoinneista ja sitä kautta myös työllisyydestä.
Kiinteistöveron korotukset menevät hoitovastikkeisiin ja vuokriin. Rajut kiristykset kuntatasolla voivat lisäksi saattaa osan kiinteistönomistajista todellisiin vaikeuksiin. Kiinteistövero ei ole sidoksissa veronmaksukykyyn.
Kiinteistöveron hyväksyttävyyden kannalta hankalaa on lisäksi se, että vero on maksajan kannalta läpinäkymätön veromuoto. Veron oikean tason, tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden arviointi on maksajan puolelta kaikkea muuta kuin helppoa.
Ei tarvitse yhtään ihmetellä sitä, miksi vero ei nauti suurta suosiota maksajien keskuudessa.
Suomen talouden tilanne on erittäin haastava: emme ole päässeet finanssikriisin aiheuttamasta krapulasta, ja talouden suunta on ollut viimeiset pari vuotta vieläpä alaspäin.
Olemme noin kahdeksan prosenttia jäljessä ennen finanssikriisiä saavutettua tuotannon kaikkien aikojen korkeinta tasoa vuonna 2008. Verrokkimaat läntisessä Euroopassa ovat jo ylittäneet nämä tasot.
On selvä, että jos talouden kone ei käy, kotimainen kysyntä ja työllisyys hiipuvat. Valtion ja kuntien verotulot kasvavat veronkiristyksistä huolimatta vain vähän. Sen sijaan julkiset menopaineet ovat kovat. Valtio ja kunnat ottavat lisää velkaa.
Pääministeri Stubbin hallituksen ohjelmalta ja vuoden 2015 budjetilta kiinteistöala odottaa kohtuutta kustannustason nostoissa.
Hallituksen perimässä rakennepaketissa on paljon asumista ja rakentamista koskevia politiikkalinjauksia. Parhaimmillaan näillä toimilla pystytään aktivoimaan pk-seudun asuntotuotantoa, millä olisi koko maan kasvua edistäviä vaikutuksia.
Kiinteistöalan kannalta raskasta sen sijaan on, että paketin osana useita veroja kiristetään. Tämä tarkoittaa käytännössä energian ja kiinteän pääoman verotuksen kiristämistä. Asumiskustannukset siis jatkavat nousuaan.
Ensi kevään vaalien jälkeiseltä hallitusohjelmalta on syytä odottaa jarrua byrokratian kasvattamiselle. ”Normitalkoot” ovat toistaiseksi tarkoittaneet kauniita puheita ja säädösviidakon jatkuvaa tihentämistä.
JUKKA KERO
Kirjoittaja on Suomen
Kiinteistöliitto ry:n pääekonomisti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
