Jäkäläpään kulttuurikeskuson keskeisellä paikalla
Jäkäläpään kulttuurikeskus on tietysti parhaalla paikalla, Jäkäläpään huipulla. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoLEMMENJOKI-INARI (MT)
Jäkäläpään kulttuurikeskus ja Karhu Korhosen kirjasto Inarin Lemmenjoella seisovat oivalla paikalla. Jäkäläpään lentokenttä on siinä vieressä. Jalkaisin kirjastolle löytää, kun seuraa tunturin yli menevää mönkijäreittiä.
Rakennus ei ole suuren suuri, mutta tärkein tänne mahtuu. Kirjoja on useita satoja ja monelta alalta. On kevyttä, on tiedettä ja monenlaista siltä väliltä. Kirjahyllyjen lisäksi on muutama penkki, pöytä ja kamiina, johon voi tehdä tulet jos sormet alkavat kohmettua.
Ei tällaista ole monessakaan kirjastossa.
Kulttuurikeskukseen saa suhtautua huumorilla, mutta kyllä se palvelee tarkoitustaan nimensä mukaisesti. Kirjoja lainataan ahkerasti. Niitä myös lahjoitetaan koko ajan lisää.
Seinillä olevat kuvat ja postikortit kertovat tiiviistä yhteydenpidosta ja siitä, että monen mieli on tänne kiinnittynyt.
Nimensä kirjasto on saanut legendaarisesta kullankaivajasta Yrjö Korhosesta (22.3.1922–20.10.2003).
Kertovat, että hän oli paitsi kullankaivaja ja karhunkaataja, myös ahkera lukija.
Tungosta täällä on varmaankin kovin harvoin. Ollaan päivän kävelymatkan päässä jokirannasta, ja sieltä on venematkaa Lemmenjoelle useampi tunti. Jos haluaa vielä vilkkaammille paikoille, niin Ivaloon saa matkustaa yli kahdeksankymmentä kilometriä, Helsinkiin yli tuhat kilometriä enemmän. Kävijät eivät tupsahtele tähän kirjastoon sattumalta.
Ihmisen rakentamaa täällä näkee kovin vähän. Kirjasto on vanha mökki, harmaa ja sateen piiskaama. Se sulautuu maastoon hyvin.
Lentokenttääkään ei heti kentäksi tunnista, mutta kun osaa katsoa, näkee kiitoradan paikan paljastavat merkit tunturin laella.
Vähän isomman jäljen ovat tehneet mönkijät tunturista toiseen kulkiessaan. Reittiä seurailleet vaeltajat ovat väistelleet mönkijän esiinruopimia kiviä ja laajentaneet uraa entisestään.
Ei tässä kuitenkaan olla ison ympäristörikoksen äärellä. Luonto parantaa tämänkin arven hyvin nopeasti sitten kun pääsee siihen rauhassa keskittymään.
Samalla tavalla katoavat kullankaivun maisemoidut jäljet näistä kansallispuiston maisemista. Jälkipolvet saattavat jopa sanoa: ”Olisivat voineet edes jotakin muistoa jättää!”
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
