Niinistö paalutti Suomen linjan
Tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuoden puhe oli selkeä kokonaisuus ulkopolitiikkaa, turvallisuutta ja taloutta.
Niinistö linjasi selkeästi Suomen linjan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Puhetta oli osattu odottaa. Ulkopolitiikasta viime aikoina käytetyt eräät puheenvuorot, erityisesti pääministeri Alexander Stubbin pari esiintymistä, on otettu vastaan pienellä hämmennyksellä.
Niinistö lähti liikkeelle ajankohtaisesta Ukrainan kriisistä ja totesi selväsanaisesti, että Suomi ei voi hyväksyä tapahtuneita kansainvälisen oikeuden loukkauksia. Sota on nyt todellisuutta Euroopassa. Suomi on tuominnut Venäjän suorittaman laittoman Krimin valtauksen ja Venäjän toiminnan Itä-Ukrainassa.
Presidentin toteamus on paikallaan. Kansainvälinen oikeus on tärkeä kaikille, mutta erityisen tärkeä se on pienille valtioille. Suomi on aina korostanut kansainvälisen oikeuden merkitystä valtioiden välisten suhteiden peruskivenä.
Suomi itse tuntee jännitteet lähialueillaan sodan seurauksena. Niinistö sanoi, että Suomi tukee ja hakee toimia ratkaisun löytämiseksi. Suomi myös pyrkii pitämään keskusteluyhteytensä Venäjän kanssa tiiviinä.
Juuri viime viikolla kerrottiin Niinistön käyneen puhelinkeskustelun Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Niinistö on jatkanut aktiivisuuttaan rauhanponnistelijana.
”Kaikkina aikoina Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina”, Niinistö lausui. Ei liene väärin tulkita, että tässä oli suora viittaus Paasikiveen, Kekkoseen ja Koivistoon, jotka opettivat Suomen kansalle usein geopolitiikkaa ja kehottivat katsomaan kartasta, missä Suomi sijaitsee.
Niinistö nimitti Suomen politiikkaa aktiiviseksi vakauspolitiikaksi. Vakaudella on totuttu ymmärtämään sitä, että vallitsevia olosuhteita ei pyritä muuttamaan. Status quo, eli nykyisen asetelman säilyttäminen on siten Suomen intressissä.
Suomi nojaa turvallisuutensa aktiiviseen ulkopolitiikkaan sekä itsenäiseen puolustukseen. Presidentti lausui puolustuksesta puhuessaan mielenkiintoisen asian. Suomi, yhtenä harvoista Euroopan maista, on kylmän sodan jälkeenkin nähnyt sotilaallisen konfliktin mahdollisena uhkakuvana ja säilyttänyt sen vaatiman puolustuskyvyn.
Emme ole siis eläneet haavemaailmassa vaan tunnustaneet maailman raadollisuuden. Se on tarkoittanut myös sitä, että on varauduttu pahan päivän varalle.
Suomi ei lähtenyt mukaan aseistariisuntatalkoisiin, joita harjoitettiin kaikkialla Länsi-Euroopassa. Tämän vuoksi meillä onkin edelleen suorituskykyiset puolustusvoimat ja yksi Euroopan maiden suurimmista reserveistä.
Presidentti ilmaisi kuitenkin huolensa armeijan tulevasta suorituskyvystä. Puolustusvoimat tarvitsee jatkossa lisäpanostuksia voidakseen ylläpitää valmiutensa toimia kaikissa tilanteissa.
Puolustuksen vahvistamiseen kuuluu myös yhteistyö Ruotsin kanssa. Suomi ja Ruotsi eivät suunnittele puolustusliittoa, mutta ne voivat tehdä paljon yhteistyötä muutoin. Materiaalihankinnoissa ja yhteisissä valvontatoimissa tämä on jo arkipäivää.
Presidentin kanta paljon puhuttuun Nato-jäsenyyteen oli odotettu. Suomi tekee yhteistyötä Naton kanssa jatkossakin. ”Sanomattakin on selvää, että jäsenyyttä on aina mahdollista hakea, jos niin haluamme”, presidentti lausui.
Lause tarkoittaa sitä, että Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen asia. Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa onkin varsin vähän sivuttu niitä seurauksia, mitä Suomen Nato-jäsenyys voisi vakauspolitiikan kannalta merkitä.
Julkisuudessa Nato-jäsenyyden innokkaat kannattajat ovat näkyvimmässä roolissa ja on luonnollista, että näissä puheenvuoroissa eivät ensisijaisesti painotu ne riskit ja ongelmat, mitä mahdollinen jäsenyys etujen lisäksi toisi mukanaan.
Presidentti Niinistön turvallisuuspoliittinen puhe oli hyvä. Puhe teki myös selväksi, kuka ulkopolitiikkaa johtaa ja missä kaappi seisoo.
Status quo on
Suomen intressissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
