Tiedekolumni: "Raaka-aineet löytyvät jätevuorista"

Jokainen arjen kierrätetty esine ja materiaali, vaikka kuinka pieni, on askel parempaan huomiseen. Kuva: Markku Vuorikari

Maailman raaka-ainevarannoista yhä suurempi osa on jätteissä kaatopaikoilla, vedenpuhdistamoilla ja ripoteltuna ympäri luontoa.

Monia raaka-aineita siis kyllä on, kunhan niitä kierrätettäisiin eikä haudattaisi maahan, kaadettaisi meriin tai poltettaisi ilmakehään.

Muovijätteen määrä on lisääntynyt hurjasti. Yhden näkemäni laskelman mukaan jokaiselle merien rantametrille kertyisi 15 muovikassillista muovia, joka nyt kelluu vedessä.

Ja kyllä sitä piisaa maallakin. Siinä missä meillä puut saavat kaamoksessa jouluvalot, muun muassa Afrikansarven aroilla niillä on ympärivuotinen koristus muoviriekaleita. Kuuleman mukaan näkymä on tuttu muuallakin kuivilla alueilla.

Äärimmäisen hitaasti hajoavana muovi on mittava ympäristö­ongelma. Pahin se on kuihtuville kalakannoille. Lisäksi sen tuotanto syö öljyä, jota pitäisi säästää.

Lanta, jota suomalainen hevossektori haluaa innolla polttaa, ei ole mikään energiajäte. Ei ole mitään järkeä polttaa lantaa eikä jätevesien lietteitä niin kauan kuin fosforia ei eroteta tuhkasta.

80 prosenttia maailman jätevesistä pääsee luontoon käsittelemättöminä, kertoo tuore, kattava tutkimus. Ilmanlaadun lisäksi se on pahin saasteongelma (MT 1.2.).

Meillä Suomessa ollaan olevinamme edistyksellisiä. Yhdyskuntien jätevesistä kuivattavasta lietteestä eristetään fiksuimmissa paikoissa talteen myös metalleja.

Pääkaupunkiseudun HSY kertoi vasta kokeilevansa fosforin talteenottoa. Samalla se kehui, että tuleva jätevedenpuhdistamo Espoossa on Itämeren paras fosforin ja typen suodatuksessa. Nyt kuuluisi kai hurrata?

Fosforin poisto vedestä ei auta, jos se edelleen haudataan täytemaaksi.

Fosfori ei uusiudu eivätkä kasvit pysty yhteyttämään ilman sitä. Kun lähivuosikymmeninä ei ole enää fosforia, elämä loppuu.

Ai niin, mutta tämänhän voi jättää lapsille. Onhan meillä Siilinjärvi!

Myös tekstiilijätettä kertyy, kun vaatteita käytetään lähes yhtä surutta kuin muovia. Uusi sesonki, uudet halvat muotirytkyt. Eivätkä ne edes kestä.

Käyttämättä jääneet vaatteet eivät ole yksin ongelma vaan tehtailla syntyy aina leikkuujätettä.

Puuvilla- ja villavuorista saa kuidut murskaamalla uusio­vaatteita, kuten MT:ssä ja Kantrissa nähdyt myönteiset yritys­esimerkit osoittavat.

Tehtävää siis piisaa, jotta ryhdymme kierrättämään kaiken. Haaste on sitä paitsi helppo ja lohdullinen. Sitä ei tarvitse vain ulkoistaa jonkun muun ”enemmän saastuttavan” huoleksi, vaan kukin meistä voi tehdä osansa.

Jokainen arjen kierrätetty esine ja materiaali, vaikka kuinka pieni, on askel parempaan huomiseen.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja. Kolumni ilmestyi MT:n tiedesivulla maanantaina 8. helmikuuta.

kaijaleena.runsten@mt1.fi

Twitter: @Kiiruns