jauhiaisen pussista Vanhat EU-maat elävät yli varojensa

Keisarilla ei ole vaatteita. Tämän väitteen voi heittää, kun seuraa julkista keskustelua Euroopan maiden talouden tilasta ja vertaa sitä oheisen taulukon mukaiseen karuun totuuteen.

Keskustelussa niin media kuin poliittiset päättäjät puhuvat aina vain julkisen talouden tilasta. Ja siitäkin puhutaan vain suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Ja edelleen julkiseen talouteen sotketaan sellaisetkin taloustoimijat, joihin ei valtiopäättäjällä ole mitään asiaa.

Vaikka poliittinen eliitti, siis valtioneuvosto ja eduskunta, päätöksillään kohdistuu koko kansantalouteen vaikuttaviin tekijöihin, ei se lopulta vastaa taloudellisessa mielessä suoraan kuin yhdestä taloudesta, valtion taloudesta.

Tuota taustaa vasten tuntuisi luonnolliselta, että silloin puhuttaisiin valtion talouden liikevaihdosta eli tuloista ja menoista. Näiden erotus on tietysti voitto tai tappio.

Oheisen taulukon koonnissa olen jättänyt pois kaiken sen, mikä ei suoraan kuulu hallitusten ja parlamenttien toimivaltaan. Siis julkisen talouden tilaa tarkastellaan taulukossa vain valtioiden talouksien tuloina ja menoina.

Taulukon luvut ovat hurjaa luettavaa. Poimituista niin sanotuista vanhoista EU-maista (lukuun ottamatta Viroa) vain kaksi maata on pystynyt keskimäärin hoitamaan valtion taloutensa kunniallisesti koko tarkastelujakson 2007–2011 aikana. Siis menot ovat olleet tuloja suuremmat.

Viro on päässyt hyvin lähelle kunniallisten kerhoa.

Oheinen ”kunniataulukko” kertoo sen, että euromaiden päättäjät viis välittävät itse tekemistään sopimuksista. Emukelpoisuus edellytti tiukkoja kriteereitä niin valtion velan suhteen kuin vuotuisen alijäämän suhteen. Niillä ei ole ollut mitään arvoa jokapäiväisessä valtion talouden pyörittämisessä.

Vanha sanonta korppi ei korppia noki pätee tässäkin. Minkä suuret edellä, sen pienet perässä.

Saksa ja Ranska pyyhkivät aikanaan ensimmäisinä takapuoltaan emukriteereillä. Vaadi siinä sitten puhtaalla omalla tunnolla toisilta puhdasoppisuutta.

Sattumaa vai ei mutta taulukon kahdella puhtain paperein selvinneellä EU-maalla on oma valuutta. Sen arvo nousee sitä mukaa mitä enemmän yhteisiä vastuita kasataan euromaiden päälle.

Jos kotitalous käyttäytyisi taloutensa hoitamisessa, kuten tässä tarkastelussa olleet maat ovat käyttäytyneet, se joutuisi vääjäämättä holhouksen alle. Poliittinen valtaeliitti sen sijaan selittää kaiken niin kauniisti, että lopulta suuri yleisö ei tiedä mistä on kysymys. En siis minäkään.

PAAVO JAUHIAINEN

Paavo Jauhiainen on eläkkeellä

oleva yritysjohtaja, joka

tarkastelee talouden tunnuslukuja

MT:ssä keskiviikkoisin.

Avaa artikkelin PDF