Maatilan yhtiöittäminen voi kannattaa,jos sillä saadaan verohyötyjä
Maatilan yhtiöittämistä on vaikea perua, joten vaikutukset on syytä miettiä visusti etukäteen, varatuomari Ilkka Ojala toteaa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoYrityksiä ja niiden omistajia veroasioissa konsultoiva varatuomari Ilkka Ojala hoiti ensimmäisen maatilan yhtiöittämisen 12 vuotta sitten olleessaan vielä MTK:n palkkalistoilla. Viljelijä tuli kyselemään asiasta veroillan jälkeen. Hän on edelleen erittäin tyytyväinen ja pitää sitä tilan historian parhaana yksittäisenä ratkaisuna.
Ojala varoittaa kuitenkin yleistämästä asiaa. Osakeyhtiön perustaminen on tavallaan lopullinen ratkaisu, sillä paluuta vanhaan ei käytännössä ole.
Se täytyy ymmärtää ja hyväksyä ennen kuin asiaa mietitään eteenpäin. Seuraavakin sukupolvi hoitaa tilaa yhtiönä, Ojala sanoo.
Ojalan mielestä maatilaa ei kannata yhtiöittää, ellei siitä ole selkeää veroetua. Suurin osa yhteydenotoista johtaa tilan yhtiöittämiseen, mutta eivät kaikki.
”Silloin tällöin joudun sanomaan asiakkaalle, ettei yhtiöittäminen ole välttämättä hyvä ratkaisu.”
Ojala on ollut mukana kymmenissä maatilan yhtiöittämisissä. Yleensä viljelijät hakevat yhtiöittämisellä verohyötyjä. Usein se onnistuu, jos asiat hoidetaan oikein ja tiedetään riskit.
Yhtiöittämistä pidetään isojen tilojen asiana, mutta Ojalan mukaan myös sivutoimisesti hoidetun viljatilan yhtiöittämisessä voi olla järkeä. Tilan tuloja ei veroteta silloin yhdessä tilan ulkopuolelta saatujen ansiotulojen kanssa.
Ojalan mielestä yhtiöittämistä kannattaa lykätä sukupolvenvaihdoksen yli, jos tilaa ollaan lähiaikoina siirtämässä seuraavalle polvelle.
Maatiloja yhtiöitetään yleensä toimintamuodon muutoksena, jolloin koko maatila siirretään koneineen ja eläimineen ja kiinteistöineen yhtiölle.
Tämä voidaan tehdä ilman tuloveroseuraamuksia. Varainsiirtoveroltakin voidaan välttyä, jos yhtiölle siirretään nuoren viljelijän saama sukupolvenvaihdoslaina.
Maatilan yhtiöittäminen on mahdollista tehdä vaikka kertaistumalla, mutta Ojala ei sitä suosittele.
Minimiaikana suunnittelulle hän pitää puolta vuotta, jolloin yhtiöittämisen vaikutukset tilan toimintaan ja tulevaisuuteen ehditään miettiä ja saada verottajalta ennakkotieto verokohtelusta. Eläke- ja rahoitusasiat pitää myös varmistaa.
Yhtiöittäminen tehdään yleensä toimintamuodon muutoksena, jolloin yhtiölle siirretään koko tila peltoineen, rakennuksineen ja koneineen sekä eläimineen. Toiminta jatkuu prikulleen ennallaan.
Metsä voidaan jättää ulkopuolelle, sillä metsätulot verotetaan muutoinkin pääomatulona.
Joskus viljelijä ei ole halunnut siirtää peltoja ja muita maa-alueita yhtiön omistukseen. Silloin yhtiöittäminen on tehty kaupalla, jossa yhtiölle on myyty rakennukset, koneet ja eläimet.
Pellot on vuokrattu yhtiölle, koska Ojalan mukaan viljelyä on joka tapauksessa tarkoituksenmukaista harjoittaa siinä yksikössä, joka eläimetkin omistaa. Silloin ei tarvita esimerkiksi rehukauppoja yhtiön ja maatilan välillä.
Järjestely vaatii tarkkuutta ja veroseuraamukset tulee selvittää, koska toimintamuodon muutosta koskevia säännöksiä ei sovelleta tällaiseen järjestelyyn.
Tyypillisiä yhtiöittäjiä ovat hiljan investoineet tilat, jotka ovat samalla velkaantuneet. Velkojen takia nettovarallisuus on miinuksella ja tulot verotetaan kokonaan ansiotulona. Korkean marginaaliveron takia velkojen lyhentäminen on työlästä.
Etua voidaan saada myös lisämaakaupoissa. Yhtiö pystyy rahoittamaan investointeja kuten lisäpellon hankintaa helpommin kuin perusmaatila.
Yksityishenkilön ansiotulon marginaalivero voi olla yli 50 prosenttia, jolloin 15 000 eurolla ostetun hehtaarin rahoittamiseen tarvitaan yli 30 000 euroa verotettavaa tuloa.
Yhtiö maksaa tuloksestaan 20 prosentin veron. Yhtiö voi rahoittaa saman hankinnan 18 750 euron verotettavalla tulolla.
Ojala pitää osakeyhtiötä toimivana ratkaisuna muun muassa yhteisnavetoille ja muille yhteistoimintayksiköille, koska se selkeyttää omistusta ja hallintoa.
Yhtiössä yksittäinen osakas ei pysty halvaannuttamaan toimintaa, mikä on mahdollista yhtymänä toimittaessa.
Yhtiötä perustettaessa on syytä muistaa, että yhtiöstä voidaan ottaa ulos tuloja vain säännellyillä tavoilla, kuten palkkana tai osinkona.
Omia ja yhtiön rahoja ei kuitenkaan pidä sotkea eikä yhtiön tililtä ottaa rahoja omaan käyttöön, sillä verottaja tulkitsee sen helposti peitellyksi osingonjaoksi.
Ojala muistuttaa, että osakeyhtiöön siirtyminen lisää byrokratiaa, kun esimerkiksi kirjanpitoa on pidettävä kirjanpitolain säännösten mukaan.
Osakeyhtiön ja osakkaan verotus muuttui vuoden vaihteessa. Yhtiön maksama vero laski 24,5 prosentista 20 prosenttiin ja vastaavasti kokonaan verovapaista osingoista luovuttiin.
Jos osinko ei ylitä 8:aa prosenttia nettovaroista, neljännes osingosta on veronalaista pääomatuloa 150 000 euron rajaan asti.
Ojala pitää muutosta pienenä. Yhtiön ja osakkaan kokonaisvero nousi 24,5 prosentista 26 prosenttiin edellyttäen, että yhtiössä on riittävästi nettovarallisuutta.
Vuoden vaihteessa tehdyt muutokset suosivat Ojalan mielestä hieman yhtiömuotoista maataloutta ja saattavat lisätä kiinnostusta maatilojen yhtiöittämiseen.
Ojalan mukaan yhteishankkeissa kuten suurissa eläinhankkeissa kannattaa miettiä osakeyhtiön vaihtoehtona osuuskuntaa.
Osuuskunta on osakeyhtiötä notkeampi monissa asioissa ainakin toistaiseksi. Osuuskunnan voi muuttaa osakeyhtiöksi myöhemmin, mutta toiseen suuntaan muutos ei onnistu.
Osuuskunta voi myydä palveluja osakkaille omakustannushintaan ja veloittaa muilta käyvän hinnan. Yhtiössä se ei ole sallittua.
Myös osakkaaksi ryhtyminen ja osakkuudesta luopuminen onnistuvat osuuskunnassa osakeyhtiötä vaivattomammin. Osuuskunta voi palauttaa pääomia, jos osakas eroaa, mutta osakeyhtiössä se on vaikeampaa.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
